Päivä 4: Vuokra-autoilua Carcassonneen

Viimeinen aamu Toulousessa käynnistyi herätyskellon tahtiin. Tai oikeastaan se olisi käynnistynyt niin ellemme olisi lähtökuumeissamme heränneet itseksemme jo vähän aiemmin. Pakkasimme ripeästi tavaramme, samalla kun jännitimme naapuritalon katolle ilmestyneen itsetuhoisen kattoreiskan hengen puolesta.

Missä turvavaljaat?

 Lähtömuodollisuuksien jälkeen raahasimme matkalaukkumme bussipysäkille, josta lentokenttäbussi poimi meidät kiltisti kyytiinsä. Lentokentällä muutama muukin matkustaja oli päättänyt hankkia käyttöönsä vuokra-auton ja saimme jonottaa tovin Sixtin tiskillä ennen kuin vuoromme viimein koitti.  

Olimme varanneet ennakkoon mahdollisimman pienen ja halvan auton. Keskisuuren hämmingin ja soittelun jälkeen meille lyötiin käteen lappu, jossa autoksemme oli arvottu Opel Meriva, joka muistikuviemme mukaan vastasi hyvin varaamaamme kulkupeliä. Lappu kädessä laahustimme lentoaseman parkkipaikalla sijaitsevaan Sixtin vuokrauskoppiin (Miksihän niillä pitää olla sekä tiski sisällä että koppi ulkona?) ...no joka tapauksessa pienen säädön jälkeen kopissa työskennellyt madamoiselle vaihtoi tiskiltä saamamme Opel Meriva -lapun Opel Astra -lappuun. Vedimme omaisuutemme meille osoitettuun parkkiruutuun, missä kökötti paikallaan iso, farmarimallinen kulkupeli. Kai ne Astrat sitten on tällaisia?

Tyydyimme kohtaloomme, tarkastimme automme lähtönaarmut (0 kpl) ja harjoittelimme hetken hallintalaitteita. Erityisesti painonapin ja jalkajarrun yhteispelillä toimiva käsijarru tuotti hetken ajan päihimme todella vaaleanharmaita hiuksia. Nautinnollisen liikkeellelähtöelämyksen kruunasi vielä kotoa mukaan otettu autonavigaattorimme, joka päätti sekoilla käynnistyksensä ja karttojensa kanssa. Navigaattori lähti lopulta kunnolla käyntiin ja käsijarrun salat alkoivat selvitä. Pääsimme siis vihdoinkin liikkeelle.

Päivän ajomatka oli poikkeamienkin kanssa vain noin sata kilometriä. Ohjelmoimme navigaattorin välttelemään tietulleja ja ajelimme kohti Carcassonnea rauhassa pieniä teitä ja liikenneympyröitä pitkin. Teimme lasketulta reitiltä pari pientä poikkeamaa geokätköjen perässä tutustuen mm. paikallisiin tasoristeyksiin, kaarisiltoihin ja tuulimyllyihin. Teimmepä jopa pienen kävelylenkin eräässä kukkulan laelle rakennetussa kylässäkin.

Harmaasieppo?

 

Raidalliset pellot

Avignonet-Lauragais

Avignonet-Lauragaisin kapea pääkatu

Vettä sateli matkan varrella muutamaan otteeseen. Mietimme päivän epistolaa ajellessamme ja päädyimme lopulta ajamaan automme ruokakaupan kautta suoraan Etap-hotellimme pihaan. Huolimatta siitä, että vastaanoton täti luuli meitä ensin espanjalaisiksi, sitten saksalaisiksi ja lopulta portugalilaisiksi, saimme huoneemme ja pääsimme nauttimaan lounasta vaatimattoman majapaikkamme sängylle.

Matkalla Carcassonneen

Joku kylä matkan varrella

Viinitarhoja alkoi olla tienvarsilla Carcassonnen lähistöllä

Lounaan jälkeen pakkasimme valokuvaustarpeet reppuumme ja suuntasimme askeleemme kohti kylän suurinta nähtävyyttä, vanhaa linnoituskaupunkia. Kiertelimme ulkomuurin vierustoja tutkien ja ennakko-odotuksia huomattavasti hiljaisemmasta tunnelmasta nauttien. Epävakaisesta säästä johtuen kovin moni turisti ei ollut lisäksemme paikalle uskaltautunut.

Carcassonnen ulkomuurilla

Carcassonnen linnoitus

Carcassonnen katedraali

Joku kirkko linnoituksen liepeillä

Sateiset maisemat

Linnan puluja

 Jossain vaiheessa jo pidempään jatkunut tihkusade alkoi yltyä ukkoseksi ja meidänkin piti hakeutua suojaan kameroidemme kanssa. Ensimmäisen sadekuuron pidimme katedraalissa gregoriaanista kirkkolaulua kuunnellen (ja haukotellen). Toisen sadekuuron ajaksi hakeuduimme kahvilaan viinilasilliselle. Kolmatta kuuroa emme jääneet odottelemaan vaan suuntasimme kulkumme takaisin hotellille. Huolimatta siitä, että linnakierros ja päivä tuntui jäävän kesken sään takia, olimme olleet liikenteesssä taas kymmenen tuntia. Miten aika voikaan mennä näin nopeasti?

Linnoituksen kujilla

St-Nazairen basilikan torni

Place de la Cité ...mutta missä kaikki turistit?