Päivä 10: Bellagio

Saimme sääbingosta vaihteeksi aurinkoisen päivän. Olimme laittaneet kellon soimaan jo seitsemän aikaan, jotta ehtisimme käyttää valoisan ajan mahdollisimman tarkkaan hyödyksemme. Kävimme nopeasti aamupalalla, pakkasimme reppuumme kevyen picknick-varustuksen (ts. ruokailuvälineitä mutta ei mitään syötävää) ja lähdimme astelemaan kohti kaupungin keskustaa ja laivarantaa. Olimme ajatelleet mennä tänään laivalla Como-järven kauneimpana pidettyyn kaupunkiin, Bellagioon.

Aamu Comolla

Como

Menimme laivalippukioskille ja totesimme, että seuraavan laivan lähtöön olisi aikaa yli kolme tuntia. Pöh. Olisimme siis perillä vasta joskus iltapäivällä. Olimme tosiaankin miettineet menevämme Bellagioon laivalla ja palaavamme takaisin Comoon bussilla, mutta mikäpä estäisi tekemästä asioita toisessa järjestyksessä? Pikaisen mietintähetken jälkeen päätimme sitten ottaa menomatkalle kulkuvälineeksi bussin. Meillä ei ollut pienintäkään hajua mistä Bellagion bussit lähtisivät, joten painelimme kysymään asiaa ranta-aukiolla sijaitsevasta turisti-infosta. Infon täti ymmärsi ongelmamme ja osoitti meille bussien lähtöpaikan "vaaleanpunaisen rakennuksen takana olevalta aukiolta". Kiitimme tiedosta ja lähdimme etsimään asemaa oletetulta paikalta. No vaaleanpunaisen rakennuksen takana ei ollut aukiota vaan jonkinlainen puisto. Sopivaa aukiota ei löytynyt oikeastaan miltään puolelta mitään rakennusta. Etsimme linja-autoasemaa aikamme sekä katuja kierrellen, että paria karttaa apuna käyttäen, kunnes keksimme sopivan kohdan linja-autoasemalle parin korttelin verran vaaleanpunaisen rakennuksen takapuolelta, loogisesti yhden Comon juna-aseman yhteydestä.

Löytyihän se bussiasemakin

Saimme ostettua 3.20 € hintaiset matkalippumme aseman lippuluukulta. Tämän jälkeen ryhdyimme paikallistamaan Bellagioon menevän bussin (C30) lähtölaituria linja-autoaseman ympäristössä vallitsevasta liikennekaaoksesta. Hetken arpomisen jälkeen löysimme lupaavannäköisen pysäkin liikenneympyrän laidalta. Aluksi meitä hieman epäilytti pysäkin sijainti liikenneympyrässä, mutta pian ympärille alkoi valua muutakin ilmiselvästi Bellagioon matkalla olevaa väkeä. Italiassa näköjään tällainenkin bussipysäkin sijainti on mahdollinen.

Noin puolen tunnin odottelun jälkeen bussimme saapui ja ahtauduimme sisään autoon muiden matkalaisten joukossa. Linja-automme mitoitus oli mitä ilmeisimmin tehty kääpiöiden fyysiset mittasuhteet huomioiden. Käytävät olivat ahtaat ja penkit olivat pienet, jalkatilaa oli vähän ja katto oli matalalla. Jostain syystä kaikista dimensioista (leveys, korkeus, syvyys) tuntui puuttuvan neljännes, verrattuna ihmisten linja-autoon. Auto ei tullut läheskään täyteen, joten mekin mahduimme hyvin sisään ison reppumme kanssa.

Linja-autossa on tunnelmaa...

Tie Comosta Bellagioon on kapea ja mutkainen. Lisäksi tie kulkee suurimman osan matkaa korkealla vuorenrinteessä. Onneksi kuljettajamme oli tottunut tiehen ja paikalliseen liikennekulttuuriin, mikä ilmeni hallittuina kohtaamisina yhden kaistan levyisillä tieosuuksilla ja taidokkaina hitaampien ajoneuvojen ohituksina varsin haastavissa kohdissa mutkaista tietä. Jäipä kuljettaja jopa yhdessä kavennuksessa juttelemaan vastaan tulleen bussin kuljettajan kanssa. Mikäs siinä. Saa kai sitä bussikuskikin kolleegojen kanssa joskus rupatella.

Kapea ja mutkainen tie

Melkein tunnin vuoristoradan jälkeen linja-automme pysähtyi päätepysäkillään Bellagion ranta-alueella. Hyppäsimme pois autosta ja lähdimme kävelemään länttä kohden pitkin Como-järven tuulista rantaa. Muutaman sata metriä käveltyämme löysimme edestämme korkeaan kivimuuriin rakennetun portin, jonka pielessä oli pieni kioski. Porttiin kiinnitettyä ilmoitusta lukien ymmärsimme nopeasti mikä rakennelman tarkoitus oli. Portti oli sisäänkäynti yksityiseen ja "kansallisesti merkittävään" puistoon, jossa oli patsaita ja museo ja mahdollisesti jotain muuta hienoa. Kurkistelimme hetken sisään portista ja totesimme,  ettei siellä olisi meille mitään "henkilökohtaisesti merkittävää" nähtävää. Huono puoli asiassa oli se, ettei puistoa näyttänyt pääsevän kiertämään millään järkevällä tavalla. Ainut tie puiston ympäri oli puolentoista kaistan levyinen kahden korkean kivimuurin väliin rakennettu autotie ...tai oikeastaan kapea ränni, jota pitkin autot ajoivat.

Bellagio

Vastapäinen ranta

Siinä sitä rosmariinia vain kasvaa rantakatua koristamassa... yhtään ei olla katkeria.

Rantareitillä matkalla Loppiaan

Puiston pääsymaksuksi naamioitua tietullia (6 €/hlö) emme periaatteestakaan suostuneet maksamaan, joten meidän oli pakko uskaltautua jatkamaan matkaamme ränniä pitkin. Pääsimme hengissä muutaman sadan metrin mittaisen rännin läpi, jonka jälkeen laskeuduimme takaisin järven rannalle ohi puiston toisessa päässä olevan portin ja lippukioskin. Harhailimme tunnin verran pienessä Loppian kalastajakylässä kuvaten kauniita rantamaisemia, vuoria ja talviteloille ajettuja veneitä. Lopulta nousimme astetta ylemmäs vuorenrinteeseen kyltin mukaan tuhat vuotta vanhaa portaikkoa pitkin. (Tai sitten portaikon paikalla oli ollut polku tai katu jo tuhat vuotta sitten - ei kaikkea voi ymmärtää)

Loppian satamassa

Loppian satama

Loppian kirkko

Kätkönvartijalisko. Tai ainakin yksi muutamasta sadasta aurinkoisella muurilla kuhisevasta liskosta.

Loppian kylä ylempää kuvattuna

Nautimme hetken aiempaa korkeammalta näkyvistä maisemista ja palailimme takaisin Bellagion keskustaan meille jo tuttua ränniä pitkin. Kello alkoi taas kerran osoittaa lounasaikaa ja tovin harhailun ja pähkäilyn jälkeen päädyimme yrittämään ravinnonhankintaa pienestä sivukujalla sijaitsevasta kahvilasta. Tilasimme pizzamme ja piadinamme, jotka saimmekin varsin nopeasti syötäväksemme. Tällä kertaa ruokailuamme viihdyttämään ilmaantui uskonnollisista syistä ruokarajoitteinen pariskunta, joka ei vakaumuksestaan huolimatta osannut olla tilaamatta pöytäänsä saastaista syötävää.

Paluu Bellagioon

Lounaspaikka, jota voi kyllä hyvin mielin suositella. Tämä oli myös joku George Clooney -pyhiinvaelluspaikka, seinät oli täynnä kuvia hepusta ja vaimosta hääpuvuissaan (tai kuvia jostain leffakuvauksista?) visiitillä kyseisellä paikalla. Myytiinpä siellä George Clooneyn omaa nimikkoviiniäkin ja olikin muuten hyvää (jos se siis oli sitä, jota meillekin lounaalla tarjottiin).

Laskumme maksettuamme ja suurempaa vahingoniloa tuntematta suuntasimme kulkumme seuraavaksi Bellagion niemen kärkeä kohti. Sieltä löysimme aallonmurtajan, jonka päässä tietysti kävimme kävelemässä ja valokuvaamassa. Aika moneen suuntaan sieltä kuvan saattoikin ottaa, kun iso järvi levittäytyi samaan aikaan kolmella puolella.

Bellagion niemenkärkeä kohti

Venesatama ja aallonmrtaja

Muutama sintti

Omakuva

Maisemat oli komeat joka suuntaan

Rantapuisto

Niemenkärjessä palloillessamme kello alkoi olla sen verran paljon, että päätimme lähteä palailemaan satamaa kohti. Niin kuin aamulla olimme huomanneet Comon ja Bellagion välillä menee tähän aikaan vuotta sen verran vähän lauttoja, että yhdestä myöhästyminen siirtää suunnitelmia helposti muutamalla tunnilla eteenpäin. Hankimme bussimatkaan nähden viisi kertaa kalliimmat laivaliput (15€/kpl) sataman lippukopista ja ryhdyimme odottelemaan laivaamme kansainvälisessä seurassa.

Bellagion kujilla

Laituri 2:n lipunmyyntikojulla

Laivaliikennettä järvellä

Söpö Fiat I

Söpö Fiat II

Bellagion rantakatu

Ja rantakatu toisesta suunnasta

Yksi paikallislaivaliikenteen laitureista

Autolautta satamassa

Aurinko alkoi laskea omaa lauttaa odotellessa

Tyttö, pulu ja pullasorsat

Hetki sen jälkeen kun aurinko oli laskenut vuoren taakse saapui laivamme satamaan. Pian sen jälkeen kun olimme ehtineet istuutua kaksirunkoisen aluksen yläkerroksen mukaville penkeille nytkähti alus jo liikkeelle kohti tummenevan järven selkää. Noin tunnin matkan ja puolenkymmenen välisataman jälkeen olimme taas kerran Comon satamassa. Ulkona oli jo säkkipimeää  ja tällä kertaa jätimmekin tämän sataman ihmettelyn väliin. Olimme olleet liikenteessä noin kymmenen tuntia ja pitkä mutta hieno päivä alkoi painaa jo jaloissa - Hotellille siis!

Auringon viime säteet

Bye bye Bellagio

Kivat maisemat paluumatkalla

Täysikuu sai koko paatin sekaisin, kun kaikki rynni ottamaan kuvia suttuisen lasin läpi. Parhaamme yritimme mekin.

Jos oli Bellinzona hieno kaupunki, oli sitä myös Bellagio. Tästä voisi melkein tehdä sellaisen päätelmän, että kaikki "Bell..." -alkuiset italiankielisen maailman kaupungit ovat hienoja paikkoja. Ehkäpä alammekin samantien katselemaan kartalta jo seuraavaa kohdetta. Hmmm?

(On muuten paska softa se Androidin Blogger-client. Tuli sitten kirjoitettua tämäkin teksti kahteen kertaan kun ko. mätäpaise päätti kaivaa uusimman tallennuksen päälle jonkun vanhan version tekstistä. Yhtään ei v***tuta.)