Päivä 4: Wildpark

Kuka tietää mikä on loman tarkoitus? Meidän tapauksessa se näyttää olevan koko vuoden laskennallisen liikuntatarpeen tyydyttäminen parissa viikossa. Tämän päivän piti olla hotellin lähikulmia tutkien vietettävä helppo ja rentouttava päivä: kevyttä kävelyä kaupungilla, kahvilassa istumista ja ehkä pieni visiitti kaupungin laidalla sijaitsevaan eläintarhaan.

Kuten lähes aina lomaillessamme, heräsimme tänäkin aamuna reippaasti ennen kellonsoittoa. Kävimme aamiaisella, pakkasimme päiväreppumme ja suuntasimme askeleet kohti hotellin vieressä sijaitsevaa Feldkirchin vanhaa keskustaa. Olimme toki käveleskelleet sen läpi jo muutamaan otteeseen, mutta poikkeuksena aiempiin visiitteihin tällä kertaa teimme sen valoisaan aikaan. Kirkkaassa päivänvalossakin kaupunki näyttää erittäin kauniilta. Näkemistä esimerkiksi Vaduzin keskustaan verrattuna on moninkertaisesti: vanhoja rakennuksia, seinämaalauksia, patsaita ja mukavia porttikongeja. Oikeastaan täältä löytyy kaikkea mitä vanhan kaupungin vanhasta keskustasta pitääkin löytyä.

Feldkirchin keskustaa

Vasemmalla oleva harmaa rakennus on kaupungintalo

Keskustan rakennuksia

Kaupungin laidalla, kallion päällä sijaitsee Schattenburgin linna. Kipusimme pienen nyppylän päälle, tutkimme paikan päällisin puolin ja päädyimme ostamaan pääsyliput linnan sisällä sijaitsevaan historialliseen museoon siinä toivossa, että pääsisimme kiipeämään johonkin mukavalle linnan sisällä sijaitsevalle näköalapaikalle.

Linnan sisäänkäynti

Sisäpiha

Luovutimme reppumme lipunmyyjätädille ja aloitimme museokierroksen kylttien ilmoittamaan kiertosuuntaan edeten. Olimme lähes ainoat vieraat koko linnassa. Huone huoneelta etenimme läpi mitä ihmeellisintä museoesineistöä sisältävien vitriinien ja hyllyjen keskellä. Kaikista silmiinpistävintä museossa oli kaikkialla vallitseva harmooninen epäjärjestys ja epäloogisuus. Ensimmäisen huoneen 1800-1900 -lukujen vaihteen kiväärikokelmaa lukuunottamatta huoneiden esineistö ei edes yrittänyt olla missään järjestyksessä. Siellä olivat milloin missäkin huoneessa sulassa sovussa 1500-luvun puiset apostoli-reliefit ja 1900-luvun alkupuolen puuhevoset ja mollamaijat. Näytti joukossa olevan jonkin verran 1980-luvun Kreetan matkamuistojakin (?) goottilaistyylisten patsaiden seurana. ...no kaipa kuraattori tietää mitä kuraattori tekee. Mitäpä me ollaan maallikkoina ammattilaisten tekemisiä arvostelemaan. Pääsimme kierroksellamme myös toivomamme paikkaan, korkeimman tornin korkeimmalle tasolle, mistä valokuvasimme kaupunkia eri ilmansuuntiin naarmuisen pleksin läpi.

Linnan museossa

Puuveistoksia

Feldkirch, kuvattuna linnan tornista

Ruskaa sumuisella vuorella

Linnakierroksen jälkeen laskeuduimme takaisin veronmaksajien tasolle, mistä aloitimme uuden nousun kohti kaupungin toisella laidalla sijaitsevaa villieläintarhaa Wildparkia. Alkumatkasta valokuvasimme Feldkirchin läpi virtaavan Ill-joen rannan kauniita taloja. Tien noustessa yhä ylemmäs maisemat vaihtuivat koko laakson kattaviksi panorama-näkymiksi kunnes asfaltoidut kadut vaihtuivat sorapintaiseksi tiheän metsän läpi kulkevaksi siksak-poluksi. Kiipeilimme polkua ylös hyvän tovin ja ehdimme jo saada pienen hien pintaan ennen kuin polku yhtyi taas autotiehen Wildparkin P-alueen kohdalla. Lähes tasamaata pitkin etenimme villieläintarhan portille.

Linnalta kaupunkiin johtava syksyinen tie

Keskusaukiolla oli torimyyjiä. Suosituin myyntiartikkeli näytti olevan erilaiset kukka-asetelmat.

Keskusaukiolla

Mukavat maisemat matkalla Wildparkiin

Tässä vaiheessa kipuaminen oli vielä ihan kesyä

Tällaista metsäpolkua kiivettiinkin sitten pari kilsaa vuoren rinteessä

Nyppylän päältä löytyi vesitornin näköalatasanne, jossa pystyi istahtamaan kipuamissuoritteen päätteeksi

Näköalat kaupunkiin

Tämän eläintarhan tarkoitus on esitellä paikallista eläimistöä paikallisille ihmisille. Tästä johtuen kaikki saatavilla oleva informaatio on esitetty vain paikallisella kielellä, jota emme juurikaan ymmärrä. No, eläimet on eläimiä vaikka taulussa mitä lukisi. Suuria lintuja lukuunottamatta eläimillä näyttää olevan ihan mukavasti liikkumatilaa. Tähän aikaan vuotta myös puistossa on tilaa myös ihmisellä. Lisäksemme paikalla oli vain kourallinen lajitovereita, joista heistäkin suurin osa näyttää olevan jollakin tavalla paikan vakioasiakkaita. Heti kierroksen aluksi nautimme makkara- ja ranskalaispainotteisen lounaan löytämässämme kioskissa. Ihmettelimme ja valokuvasimme aikamme aitoihinsa suljettuja vuohia, kauriita, ilveksiä sun muita alppielikoita, haimme pari lähistöllä sijaitsevaa geokätköä ja suuntasimme lopulta kiipeilystä väsyneet jalkamme takaisin kohti Feldkirchin keskustaa.

Parrakas vuohi ja korppeja

Jotain alppikauriita

Villipossu

Eläimillä oli kyllä mukavasti tilaa elellä

Siinä sitä on mukava märehtiä ja miettiä maailman menoa. Btw, tuolta juna-asemalta mekin huomenna jatkamme matkaa.

Ruska oli parhaimmillaan puistossa

Ilves oli kissamaiseen tapaan hyvin nuiva meitä kohtaan...

...eikä sudetkaan varsinaisesti näyttäytyneet meille.

Kätköillessä löytynyttä

Näkymä toiselle puolelle kukkulaa

Paluureitti oli taas kerran huomattavasti menoreittiä suorempi. Kaiken lisäksi laakson pohjalle palattuamme satuimme osumaan suoraan mukavannäköisen ruokakaupan kohdalle, missä päätimme suorittaa päivän muonatäydennyksen.

Ja sitten kipin kapin pari kilsaa pystysuoraa vuorenrinnettä alas!

Nopeasti arvioituna kävelymatkaa tuli tälle "rennollekin" päivälle helposti sellaiset 15 km, josta valtaosa joko vuorenrinnettä ylös- tai alaspäin kapuamista. Kuinka hyvä kunto sitä olisikaan, jos syystä tai toisesta tulisi harrastettua tällaista ulkoilmaelämää vähänkään useammin kuin pari lomaviikkoa vuodessa?