Päivä 8: Pieni siirtymä Comolle

Kello 8 on vakiintunut heräämisajaksemme. Kello ei ollut taaskaan soimassa, ja itseasiassa myös hotellin muu asiakaskunta tuntui pitävän aiempia aamuja pienempää ääntä huoneissaan. Söimme aamupalan taas kerran vuoteessa tarkistellen samalla tulevan päivän agendaa tietokoneillamme. Päivän pääohjelmanumerona olisi muutaman kymmenen kilometrin pituinen siirtymä Luganosta rajan yli Italian Comolle.

Pakkasimme vaatekaappiin levitellyn omaisuutemme kompaktisti matkalaukkuihimme ja raahasimme itsemme ja laukkumme mäen alla sijaitsevalle rautatieasemalle. Ostimme lipunmyynnistä vajaan 10 € arvoiset menoliput Comolle menevään maitojunaan, jonka jälkeen kävimme vielä tuhlaamassa viimeiset frangimme aseman ruokapuodissa viiniin ja suklaaseen. Junamatka kesti vain noin puoli tuntia. Kukaan ei kysynyt matkalippujamme, eikä ketään kiinnostanut passimme. Jossain Sveitsin ja Italian raja-aseman tietämillä yksi huolettoman näköinen tullimiehen alku sentään jaksoi kävellä vaunumme päästä päähän. Muuten ei rajanylityksemme tuntunut virkavaltaa kiinnostavan pätkän vertaa.

Comon asema näytti kliinisen Sveitsin jälkeen melkoisen ankealta ja nuhruiselta. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi asfalttiin poljettuun purukumiin, graffiteihin ja joka puolella lojuviin tupakantumppeihin. Jollain kumman tavalla sveitsiläiset olivat tuntuneet päässeen tuollaisista vitsauksista lähes tyystin eroon. Heti rautatieaseman vieressä olevissa liikennevaloissa hääräsi joku kerjäläinen pesten/söhrien valoihin pysähtyvien autojen tuulilaseja. Mitään tällaistakaan en muista Sveitsin puolella nähneeni.

Myös täällä Comolla hotellimme oli valittu sijaitsevaksi lähellä rautatieasemaa. Raahasimme matkalaukkumme pitkin nupukivikatua muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle hotellille. Hotellin ovi oli lukossa. Sisällä oven takana näytti olevan vastaanottotiski, mutta ketään ei ollut paikalla. Soitimme ovenpielessä olevaa ovisummeria. Ei vieläkään mitään. Missään ei ollut mitään mainintaa siitä, koska respa olisi auki ja koska suljettu. Ilmeisesti koko hotellin väki oli siestalla tai jossain muualla. Olimme toki reilusti etuajassa speksiemme mukaisesta sisäänkirjausajasta, mutta olisi luullut, että täällä sentään joku olisi paikalla keskellä päivää. Olimme jo laatimassa vaihtoehtoista suunnitelmaa matkalaukuillemme, kun hämmästyneen näköinen mieshenkilö tuli lopulta avaamaan meille oven. Kerroimme asiamme ja totesimme yhteistuumin, ettei kirjautumisaikamme ole vielä lähelläkään. Matkalaukkumme saimme sentään jo jätettyä, mikä tietysti olikin kaikkein tärkeintä. Isojen, perästävedettävien matkalaukkujen kanssa kulkeminen nupukivikaduilla ei ole varsinasesti mieltäylentävää puuhaa.

Laukkujen jätön yhteydessä saimme vihjeen kaupungin keskustan tuntumassa olevasta suuresta toritapahtumasta. Menimme paikalle ja totesimme käynnissä olevan suuren mittakaavan kenkä-, vaate- ja laukkumyyjäiset. Ilmeisesti tavalliset italialaiset hankkivat suuren osan vaatteistaan juuri tällaisilta myyjiltä. Eihän tämä bisnes voi muuten kannattaa tässä laajuudessa.

Samalla kun ihmettelimme torivilinää alkoi taivaalta sataa päällemme vesipisaroita. Sade tuntui vain yltyvän jatkaessamme matkaa kohti kaupungin keskustaa ja päätimme pysähtyä pitämään sadetta ja syömään samalla lounasta. Löysimme Duomon (mikäie katedraali) nurkalta mukavan pizzapaikan ja asetuimme istumaan katetulle ja infralämmitetylle ulkoterassille. Ruokailun ajaksi meitä "viihdyttämään" ilmaantui joukko erilaisia katutaiteilijoita; kolme tahtia "Metsäkukkia" nonstoppina nuotin vierestä vetävä hanuristi, ripeäliikkeinen rampa kerjäläinen ja pari puolipakolla sateenvarjoja terassiasiakkaille myyviä bangladeshilaista.

Comon vanhassa kaupungissa, sade alkoi taas haitata lomailua

Pizzatauko Duomon aukiolla, ihan kivat näköalat

Katutaiteilijoista huolimatta saimme pizzamme syötyä sekä laskumme maksettua. Tunnin lounaamme aikana myös sade ehti tauota ja suuntasimme kulkumme kaupungin edustalla olevalle pitkälle aallonmurtajalle. Aallonmurtajan suunnasta sekä kaupunki että järvi ovat hyvin näkyvillä, mistä syystä se on hyvä paikka valokuvaukseen. Otimme valokuvamme, sekä muutaman poseerauskuvan muista turisteista heidän omilla kameroillaan ja lähdimme kulkemaan järven rantaa pitkin kaupungin pohjoisosaa kohti.

Comon laivoja

Aallonmurtajalla

Duomon kupoli aallonmurtajalta

 

Kalastajia. Saivat yhden ison lahnuksen, jonka heittivät takaisin järveen.

 

Päivän eläinkuva: pullasorsia

Joku palatsi, jonka edustalle kävelimme kääntymään

Sää tuntui paranevan hetki hetkeltä ja jossakin vaiheessa retkeämme näimme myös muutaman auringonpilkahduksen järven takana nousevien vuorten rinteillä. Aikamme käveltyämme käännyimme takaisinpäin ja suuntasimme askeleet kohti hotelliamme, joka sijaitsi sattumalta samalla laidalla kaupunkia. Tällä kertaa respa oli auki ja saimme kuitattua huoneemme samalla Suomen sääkuulumisia respasedän kanssa vaihdellen. Myös aiemmin päivällä säilytykseen jättämämme matkalaukkut oli siirretty jo valmiiksi huoneeseemme.

Lauantaiaktiviteetteja Comolla: vesitasoilu

Mukava rantareitti kulki monen hienon palatsin ohi

 

Aurinkokin pilkahteli välillä, kaipa tuolla pilvien takanakin olisi vuoria...

 

Nyppylän päällä lienee joku linnantapainen

Purimme laukkumme ja pidimme huoneessamme parin tunnin mittaisen tauon. Miniläppärimme ei suostu kiinnittymään hotellin WiFiin, joten lähdemme kipaisemaan vielä kaupungilla. Katsotaan pääseekö läppäri kiinni Comon kaupungin järjestämään langattomaan verkkoon. Jos luitte tämän kirjoituksen, ja jos kirjoituksessa oli mukana valokuvia, pääsimme verkkon..

Onnistui!