Päivä 2: Pummilla läpi Sveitsin

Ilmeisesti saimme nukkua tarpeeksi pitkät yöunet, koska heräsimme ihan itseksemme reilusti ennen herätyskelloa. Aamiaisen kuittasimme kupillisella pikakahvia ja muutamalla rosmariinitikulla. Luovutimme huoneemme ja ehdimme juuri sopivasti suunnittelemaamme lentokenttäbussiin. Lentoasemalla täydensimme aamiaistamme kupillisilla cappuzinoa ja parilla sämpylällä.

Bellinzonaan lähtevä bussikin löytyikin melkein siltä paikalta, johon olimme lähtölaiturin eilen paikallistaneet; lähtölaiturinhan piti olla numeroltaan 21 ja nyt bussi löytyi laiturilta numero 23. Pikkuvioista välittämättä maksoimme kuskille matkamme ja nousimme sisään siistiin minibussiin. Lisäksemme bussissa oli neljä muuta matkustajaa. Ilmeisesti tämä bussireitti ei kuulu Italian/Sveitsin suosituimpien reittien joukkoon. 

Matkalla riitti niin paljon pikkukyliä ja muuta katseltavaa, että 2 tuntia hujahti hetkessä

Ennen kuin olimme huomanneetkaan olimme ohittaneet muutaman päivän kuluttua ajankohtaiset matkakohteemme Comon ja Luganon ja saavuimme vaihtoasemallemme pieneen sveitsiläiskylään nimeltä Bellinzona. Vaihtoaikaa meillä olisi täällä muutama tunti. Olimme etukäteen ottaneet kaupungista selville sen verran, että tiesimme täällä olevan kolme vanhaa linnaa, joihin kannattaisi poiketa. Aikaa meillä ei kaikkiin kolmeen riittäisi, mutta kaksi ehtisimme juosta läpi ilman suuria ongelmia. Siispä laitoimme matkalaukkumme tavarasäilytykseen ja lähdimme sunnuntaipäivän ratoksi pienelle linnakierrokselle.

Lugano-järvi

Sää oli loistava. Lämpötila lähenteli suomalaisen kesäpäivän maksimilämpötilaa. Erotuksena suomalaiseen kesäpäivään, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Takki oli selkeästi ylimitoitettu vaatekappale ja kamerareppukin sai selän hikoamaan muutamassa minuutissa. ...että sellainen lokakuun loppu täällä päin maailmaa. Koulussa minulle kyllä opetettiin, että Sveitsissä on pelkkiä lumisia vuoria ja ikuinen talvi. Valhetta puhuivat kansankynttilät. I want my money back!

Linnat olivat vähintäänkin hienoja ja linnavuorilta avautuvat maisemat aivan uskomattomia: viinitarhoja, vuoria, kaupunkeja ja toisia linnoja. Täällä olisi oikein hyvin saanut kulumaan muutaman päivän ihan vaan picknick-korin kanssa kukkulalta toiselle retkeillessä. Kyllä tämä väkisinkin hienoimpien näkemiemme kaupunkien top-10 -listalle menee.

Bellinzona

Montebello, Castello di Sasso Corbaro ja muuria

Castelgrandella

Castelgrande

Muurilla

Castelgranden viinitarha ja pätkä muuria

Montebellolle sai kavuta muutaman rappusen

Ylhäällä vaivannäkö palkittiin

Castelgrande Montebellolta

Bellinzonan keskustaa

Kahden linnan kierroksemme jälkeen palasimme takaisin rautatieasemalle.  Ostimme kioskista lounaaksi sämpylät ja nautimme ne tunnelmallisesti aseman odotuspenkillä istuen. Lisäviihdykettä lounashetkeemme tarjosi Sveitsin valtiollinen rautatielaitos lähettämällä ihmeteltäväksemme erilaisia museojunia. Kaikkea ne keksivätkin kun tietävät, että maahan saapuu näinkin vaikutusvaltaisia vieraita ulkomailta.

Yksi museojunista

Bellinzonan juna-asema

Lopulta haimme laukkumme säilytyksestä ja raahasimme itsemme Churiin (eli italiaksi Coiraan) lähtevän postiauton lähtöpisteelle. Laiturilla vallitsi aito markkinatunnelma. Maakuntien mummot, opiskelijat ja isovanhempiensa luona vierailleet lapset olivat kaikki päättäneet joukolla siirtyä Bellinzonasta Churiin. Emme tienneet lausutaanko nimi Chur kuten "Zur", "Sur" vai "Kur", joten päätimme helpottaa kommunikaatiota kaivamalla laukustamme tulosteen kotosuomessa tehdystä pakollisesta mutta ilmaisesta paikkavarauksesta. Esitimme vuorollamme varauksen kuljettajalle tökkien sormella sähköpostiviestissä lukevaa Churin nimeä toistaen samalla sujuvalla ralli-italialla sanoja: "dos personnes". Kuski tutki sähköpostia hetken ja ojensi lopulta tulosteen takaisin hyväksyvä hymy kasvoillaan. Hienoa!  Kuski tajusi minne olemme menossa ja hyväksyi meidät kuljetettavaksi. Varsinainen lippujen myynti ja rahastus tapahtuisi varmaankin myöhemmin kun kaikki matkustajat olisivat päässeet paikoilleen. Kenties autossa olisi jopa erillinen rahastaja?

Ajelimme linja-autolla läpi henkeä salpaavien vuoristomaisemien. Tie mutkitteli aina vain ylöspäin pitkin vihreän laakson reunoja. Lopulta kun laakso loppui ja edessä oli enää lumihuippuisten vuorten muodostama seinämä, pysähtyi bussi pienen vuoristokylän postin eteen. Ilmeisesti auto oli toiminut kymmenien kilometrien pituisessa ylämäessä äärirajoillaan. Heti pysähtymisen jälkeen auton alta nousi paksu savupilvi ja auto alkoi pitää ihmeellistä vikisevää ääntä. Luulimme jo hetken että koko bussi syttyisi palamaan. Myös kuljettaja näytti huomanneen tilanteen ja käveli ympäri autoa huolestuneen näköisenä. Välillä kuljettaja kävi takomassa jotain auton alla ja peräosassa, välillä hän availi auton kyljissä olevia luukkuja. Aikansa säädettyään kuski hyppäsi sisään ja pääsimme jatkamaan matkaamme.

Siltoja ja serpentiiniteitä riitti matkalla ylös

Maisema bussimatkalla

Samantien kylän jäädessä taakse, sukelsi auto noin kahdeksan kilometrin pituiseen tunneliin. Tie ei jatkunutkaan enää ylöspäin vaan lumihuiput ja jäätiköt jäivätkin yläpuolellemme. Ovelaa. Pian tunnelin jälkeen alkoi alamäki, jota jalkui kohteeseemme, Churiin asti. Maisemat olivat upeita myös lumihuippujen tällä puolella, eikä odottamaamme rahastajaa koskaan tullut. Perillä Churin rautatieasemalla vastaanotimme matkalaukkumme auton tavaratilasta ja poistuimme vähin äänin takavasemmalle. Tuli sitten tämäkin päivä nähtyä, että olimme ajaneet läpi Sveitsin pummilla. Toivottavasti Sveitsin postilinjat kestävät tämän menetyksen. Olemme vilpittömästi pahoillamme, että emme tunne systeemejänne...kuten myös siitä, että kuljettajanne eivät tiedä mitä eroa on tulostetulla sähköpostilla ja matkalipulla.

Parin yrityksen jälkeen löysimme Churissa oikean raiteen ja ehdimme loistavasti siistin IC-junan kyytiin. Parinkymmenen minuutin kuluttua vaihdoimme junaa toiseen samanlaiseen kaupungissa nimeltään Sargans. Ensimmäinen juna oli päässyt matkaan noin viisi minuuttia aikataulustaan myöhässä, joten meille jäi vaihtoaikaa Sargansissa vain muutama minuutti. Onnistuimme kuitenkin paikantamaan nopeasti lähtölaiturimme ja ehdimme tähän uuteenkin junaan loistavasti. Ehdimme jopa odotella junan saapumista minuutin verran.

Myös tämä toinen junaetappi kesti parisenkymmentä minuuttia. Tässä ajassa juna ehti ajaa läpi koko Liechtesteinin ja edetä jonkin matkaa Itävallan puolelle. Jäimme pois päätepysäkillämme Feldkirchissä, jossa suuntasimme samantien kulkumme kohti hotelliamme. Veimme nopeasti laukkumme huoneeseen ja lähdimme käymään vielä pienellä kävelyllä. Lopetimme samalla myös parin päivän pituiseksi venähtäneen sämpylädiettimme nauttimalla kunnon pizzat paikallisessa pizzeriassa.

Perillä Feldkirchissä

Palailimme hotellille pimeitä katuja pitkin. Ilma oli vieläkin siedettävän leuto. Selvästi viileämpi kuin Milanossa edellisenä iltana, mutta paljon lämpimämpi kuin Suomessa tähän aikaan vuotta. Hotellille päästyämme menimme vielä istuksimaan hetkeksi hotellin aulaan. Se on nimittäin ainut paikka, missä pääsemme kiinni nettiin. Ilman nettiyhteyttä jäisivät nämä kirjoituksetkin julkaisematta.