Päivä 11: Ruuhkajuna Milanoon

Viimeinen aamumme Comolla oli aurinkoinen. Olimme laittaneet herätyskellon soittamaan ennen kahdeksaa, jotta ehtisimme hyvissä ajoin aamiaiselle, uloskirjautumaan ja rautatieasemalle. Oli siirtymäpäivä Comosta Milanoon. Aamiaisen kahvitilaus ei mennyt ihan aiempien aamujen mukaisesti, vaan saimme tuplaespressojen sijasta pöytäämme kannullisen café americanoa. Kyseiseen juomaan panostetaan täällä niinkin paljon, että sekoitetaan kuumaan veteen pari lusikallista pikakahvijauhetta. Sekoitus on ihan juotavaa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä oikean italialaisen kahvin kanssa. Emme suosittele.

Uloskirjautumisen jälkeen vedimme laukkumme Comon rautatieasemalle ja hankimme lippuluukulta itsellemme à 12,5 € hintaiset menoliput Milanoon menevään EuroCity-junaan. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen saapui junamme. Riensimme vaunuumme huomataksemme, että juna on lähes loppuunmyyty. EuroCity-junien matkatavaratilat ovat surkean pieniä. Vaunujen päissä on muutaman ison laukun kokoiset säilytystilat, pienet laukut mahtuvat siellä täällä seläkkäin olevien istuinten selkänojien väliseen tilaan ja vielä pienemmät laukut hattuhyllylle. Saimme kun saimmekin laukkumme ujutettua eri puolilla vaunua sijaitseviin koloihin ja pääsimme aloittamaan matkamme. Comon ja Milanon välillä ei ollut yhtään EC-junan väliasemaa ja noin puolen tunnin matkan jälkeen olimmekin jo perillä Milano Centrale -asemalla. Saimme pelastettua matkatavaramme ja raahattua ne kunnialla ulos tupaten täydestä junasta.

Tyhjähkö asemalaituri. Juna sen sijaan olikin täyteen ahdettu.

Tämänkin matkan aikana olimme liikkuneet junalla lähinnä pienien rautatieasemien välillä. Milanon keskusrautatieasema on toisenlainen. Jo pelkkä maanpäällisen asemarakennuksen koko on valtava. Maanpäällisen osan lisäksi aseman fasiliteetit jatkuvat kaksi tai kolme kerrosta maan alle, sisältäen liittymät paikallisbusseihin, raitiovaunuihin ja metroverkostoon sekä kaikenlaisia kauppoja ja kahviloita. Asemakompleksista ulos päästyämme suuntasimme laukkuinemme kulkumme kohti hotelliamme. Tälläkin kertaa hotellimme yksi valintaperuste oli ollut liikenneaseman läheisyys, joten laukkujenraahausmatka pysyi kohtuullisen lyhyenä.

Pieni pala jättimäistä Milano Centrale -asemaa

Matkalla hotellille

Lyhyestä siirtymämatkasta johtuen olimme taas etuajassa hotellillamme. Aluksi meille kerrottiin, ettei kirjautuminen vielä onnistu ja että voisimme jättää laukkumme säilytykseen. Kun sitten liikahdimme jättääksemme laukut säilytykseen, löytyi meille kuitenkin yhtä äkkiä vapaa huone jostakin varauskirjanpidon harmaalta alueelta. Otimme huoneemme vastaan kiitollisuudella ja siirsimme matkalaukkumme tämän matkan viimeiseen majapaikkaamme.

Pikaisen tauon jälkeen lähimme käymään pienellä kävelyllä, pääkohteenamme parin kilometrin päässä sijaitseva suuri puisto. Puistoa kohden kulkeissamme "oikaisimme" läpi jonkin renessanssiaikaisen suuren ja merkittävän linnan, jossa jouduimme muutamaankin otteeseen varsin aggressiivisen kaupustelun kohteeksi. Tälläkin kertaa parhaaksi tavaksi päästä eroon sinnikkäistä kauppiaista osoittautuin "No thank you" -fraasin jälkeen lennosta jatkettu suomenkielinen: "En minä sinusta mitään ymmärrä, enkä halua ostaa mitään" -lause.

Matkalla linnalle

Linnan portti

Linnan sisäpihalla

Iso ja tylsä puisto, jossa lisäksemme parveili lähinnä lenkkeilijöitä, erilaisia kaupustelijoita ja kodittomia

Aikamme puistossa kaupustelijoiden ja kodittomien joukossa pyörittyämme käännyimme takaisin kohti hotelliamme. Nälkä alkoi painaa tässä vaiheessa päivää sen verran, että ryhdyimme etsimään tarkoituksiimme sopivaa ruokapaikkaa. Kävimme hetken verran arpomassa itsellemme syötävää läheiseltä metroasemalta, josta vesiperän saatuamme ostimme metroliput takaisin meille jo tutulle Milano Centrale -asemalle. Lähes jo tuttuja reittejä seuraten hankkiuduimme ulos asemalta. Pari sataa metriä asemalta kuljettuamme löysimme lopulta juuri meidän nälkämme näköisen pienen kahvila-ravintolan.

Jos omistaisin ravintolan, toisin heti henkilökuntani tähän ravintolaan katsomaan millaista on tehokas ravintolatoiminta. Heti sisään astuessamme heilutteli pöytiä jakava kaveri meille iloisesti tervehdyksensä. Ruokalistan saimme eteemme samantien pöytään istuuduttamme. Tilauksen pääsimme tekemään heti kun olimme saaneet valintamme päätettyä. Valitsemamme ruoka tuli eteemme noin viisi minuuttia tilauksen jälkeen. Jne. Lähinnä tarjoilijoista mieleen tuli pari vikkelää pallosalamaa, joiden jokaisella liikkeellä näytti olevan jokin järkevä päämäärä; joko tuoda jotain johonkin pöytään tai viedä jotain pois. Ja parasta tässä kaikessa on ettei meillä asiakkaina ollut missään vaiheessa tunnetta siitä, että meistä olisi haluttu päästä nopeasti eroon. Kyllä oikean ammattilaisen työtä vaan on ilo seurata!

Maksoimme laskumme ja jätimme enemmän kuin mielellämme pienen tipin paikan tarjoilijoille, jonka jälkeen palailimme hotellille viettämään siestaa. Parin tunnin lepohetken jälkeen vedimme taas kengät jalkaamme ja lähdimme kävelemään pimenneessä illassa kohti Milanon ydinkeskustaa. Niin kuin isojen kaupunkien keskustat yleensäkin, myös Milanon keskusta on varsin eläväinen paikka. Kello alkoi jo lähetä paikallista päivällisaikaa ja kadunvarren ravintolat alkoivat täyttyä ihmisistä. Myös kaikenlaisia kaupustelijoita oli liikkeellä runsain mitoin. Tämän kaupungin suosituin myyntiartikkeli näytti olevan jonkinlainen ritsalla korkealle ilmaan ammuttava välkkyvä hyrrä, joita jostain bangladeshin suunnasta kotoisin olevat kauppiaat yrittivät ohikulkijoille tyrkyttää.

Matkatoimisto myi matkoja joulupukin maahan (tei maihin, sillä vieressä oli samanlaisia matkoja myös Kanadaan ja Islantiin). Samalla hintaa olisi päässyt mm. Malediiveille...

Matkalla Duomolle

Hyvistä tarjouksista huolimatta emme ostaneet hyrrää. Sen sijaan kiertelimme hetken Duomon ympäristössä ja kävimme nauttimassa reilun kokoiset hampurilaisateriat Burger Kingillä. Ateriat syötyämme otimme viereiseltä asemalta metron hotelliamme lähimmälle pysäkille. Maan pinnalle noustuamme pyörimme hetken paikallamme hakien suuntaa hotelliamme kohden. Lopulta oikea suunta löytyi ja pääsimme nukkumaan ensimmäistä yötämme Milanossa.

Duomo oli yhtä komea kuin kuvissa

Keskustan katettu ostoskatu

Duomon aukion kärryissä myytiin mm. paahdettuja kastanjoita