Kello herätti meidät kuudelta. Pakkasimme nopeasti viimeiset pakkauksemme, tiputimme huoneemme avaimet niille tarkoitettuun postiluukkuun ja raahasimme laukkumme kolmannen kerroksen huoneistostamme alas kadulle. Ystävämme olivat siellä jo odottammassa omine laukkuineen. Hetkisen yhdessä odoteltuamme tuli paikalle myös tilaamamme taksi, epäespanjalaisesti kymmenisen minuuttia etuajassa.
Lentokentälle pääsimme juuri auringon noustessa ja innokkaat valokuvaajat pääsivät kuvaamaan itäisen taivaan näytelmää aitiopaikalta; ensimmäistä kertaa meren takana saattoi erottaa sekä Teneriffan että La Gomeran hahmot taivasta vasten.
Lento sujui hyvin pitkälle aikaisemman Binterin lennon kaltaisesti. Tällä kertaa turbulenssivaaran vuoksi vesitarjoilu jätettiin kokonaan väliin, mikä heijastui heti lentoemoihin huomattavasti rennompana työtahtina. Koneesta saimme vielä kerran ihailla lähes pilvettömän taivaan takaa Teneriffan maisemia ja Teide-vuoren huippua.
Suunnitelmissa oli ollut vuokrata taas jossain välissä auto Teneriffalta. Matkakumppaneiden piti päästä joka tapauksessa pohjoiselta kentältä eteläiselle, joten päätimme vuokrata auton heti samantien ja heittää heidät määränpäähänsä. Saimme varattua itsellemme mukavan pikku-Opelin, jonka pienen kissa-hiiri-leikin jälkeen onnistuimme jopa paikallistamaan kentän parkkihallista.
Koska ystäviemme lentoon oli vielä muutama tunti aikaa, päätimme poiketa moottoritieltä ja ihmetellä hieman kanarialaisia rantamaisemia. Matkan varrella, Sanatorio de Abonassa oli kartalla pari geokätköä. Koska geokätköjen ideana on sijaita matkailijan kannalta mielenkiintoisissa maastonkohdissa, olivat ne luonnollisia pysähtymiskohteita. Parin lähestymisyrityksen jälkeen saimmekin auton parkkiin rannalla sijaitsevan majakan eteen. Valokuvasimme aikamme kovassa tuulessa ja kirjasimme käyntimme kätkön lokikirjaan. Lähellä sijaitsevan toisen kätkön jatimme lentokentältä paluumatkalla haettavaksi, koska paikalle vievä kivinen tie ja ystäviemme lähestyvä lento eivät tuntuneet erityisen hyvältä yhdistelmältä.
Kumppaniemme jäätyä laukkuineen kentälle käänsimme auton paluusuuntaan. Vajaalla tankilla saamamme auto tarvitsi lisää bensiiniä, jota kävimme hakemassa lentokentän läheiseltä huoltoasemalta. Tämän jälkeen suuntasimme kulkumme lähellä edellistä pysähdyspaikkaamme sijaitsevalle espanjan armeijan harjoitusalueelle.
Pysäköimme automme tylsän ja steriilin näköiseen pikku turistisiirtokuntaan. Kylän laidalla kohosi harmaa kirkon näköinen raunio sekä joukko kivisiä ikkunalasittomia parakkeja. Lähdimme hiljalleen kävelemään kohti rauniokaupunkia, jonne etsimämme kätkö olisi piilotettuna. Rauniokukkulalla sijaitsi kymmeniä rakennuksia, poteroita ja jopa betonibunkkereita. Alunperin paikalla oli sijainnut lepraparantola, jonka Espanjan armeija myöhemmin oli ottanut harjoituskäyttöönsä. Nykyään paikalla harjoitetaan harvakseen joitain terrorismin vastaisia operaatioita, airsoftia sekä ilmeisesti extacynkäryisiä rave-bileitä (ainakin kaukaa kuulemastamme konemusiikista päätellen). Aikamme kierreltyämme ja kuvattuamme palailimme autollemme taas yhdenlaista kokemusta rikkaampina.
Ennen Santa Cruzia pysähdyimme vielä yhtä moottoritien rampille ankkuroitua laivan hylkyä ihmettelemään (ja loggaamaan siinä sijainneen kätkön). Hotellimme sijaitsi kaupungin laidalla suurehkon puiston vieressä. Lähestyimme kaupunkia juuri vastakkaisesta suunnasta. Karnevaalihumun ja tivolin takia kaupungin rantakatu oli suljettu (kuten oli rantakatu Santa Cruz de la Palmallakin). Tämän takia jouduimme ajelemaan ympäri kaupunkia useaan otteeseen ennen majapaikkamme löytymistä. Saimme etsiskelyn jälkeen automme parkkiin vain parin sadan metrin päähän hotellistamme.
Sisäänkirjautuminen hotelli Taburienteen hoitui uskomattomalla järjestelmällisyydellä ja nopeudella, osin jopa suomeksi. Pian olimmekin omaisuutemme kanssa uudessa kodissamme suunnittelemassa jatkoa päivän ohjelmaamme. Oli taas (vähemmän yllättävästi) siesta-aika ja meillä nälkä.
Päätimme lähteä etsimään kauppaa, josta saisimme itsellemme hieman syötävää. Siesta + sunnuntai tuntuu olemaan kauppojen kannalta täysin toivoton yhdistelmä. Kaikki kaupan tai kioskin tapaiset puulaakit olivat visusti kinni. Lopulta nälkä vei voiton optimististamme; alistuimme kohtaloomme ja astuimme sisään belgialais-tyyppiseen olutravintola-pizzeriaan. Tilasimme kaksi 0,5 m pizzaa, joilla saimme hyvin lykättyä lähestyvää nälkäkuolemaa taas vuorokaudella (ehkä kahdellakin).
Sää oli käynyt päivän aikana varsin tuuliseksi ja vettäkin sateli silloin-tällöin. Hotellille palatessamme ihailimme hienoja graffiteja, kunnes tuuli vielä yltyi ja sade muuttui sankemmaksi. Jostain syystä paikalliset toppatakein ja sateenvarjoin varustetut kulkijat loivat meihin sääliviä katseitaan kun tallustimme kohti määränpäätämme shortseissa ja t-paidoissa.
Maha oli täynnä pizzaa ja sää ulkona huono. Mellä oli siis erityisen hyvä syy jäädä viettämän koti-iltaa huoneeseemme. Katselimme huvittuneena paikallistelevisioiden uutisraportteja, joiden pääuutisena, Japanin järistyksen ohella, tuntui olevan erityisen huono sää. Gran Canarialla, jossain vuorella oli satanut lunta ja jossain meren rannallakin elohopea oli painunut jopa hyytävään +14 celsius-asteseen. Meistä ulkona vallitsi lähinnä kosteahkoa suomalaista kesäpäivää vastaava ilmasto. Huomenna olisi taas hyvä päivä ulkoilla.
Lento sujui hyvin pitkälle aikaisemman Binterin lennon kaltaisesti. Tällä kertaa turbulenssivaaran vuoksi vesitarjoilu jätettiin kokonaan väliin, mikä heijastui heti lentoemoihin huomattavasti rennompana työtahtina. Koneesta saimme vielä kerran ihailla lähes pilvettömän taivaan takaa Teneriffan maisemia ja Teide-vuoren huippua.
Suunnitelmissa oli ollut vuokrata taas jossain välissä auto Teneriffalta. Matkakumppaneiden piti päästä joka tapauksessa pohjoiselta kentältä eteläiselle, joten päätimme vuokrata auton heti samantien ja heittää heidät määränpäähänsä. Saimme varattua itsellemme mukavan pikku-Opelin, jonka pienen kissa-hiiri-leikin jälkeen onnistuimme jopa paikallistamaan kentän parkkihallista.
Kumppaniemme jäätyä laukkuineen kentälle käänsimme auton paluusuuntaan. Vajaalla tankilla saamamme auto tarvitsi lisää bensiiniä, jota kävimme hakemassa lentokentän läheiseltä huoltoasemalta. Tämän jälkeen suuntasimme kulkumme lähellä edellistä pysähdyspaikkaamme sijaitsevalle espanjan armeijan harjoitusalueelle.
Ennen Santa Cruzia pysähdyimme vielä yhtä moottoritien rampille ankkuroitua laivan hylkyä ihmettelemään (ja loggaamaan siinä sijainneen kätkön). Hotellimme sijaitsi kaupungin laidalla suurehkon puiston vieressä. Lähestyimme kaupunkia juuri vastakkaisesta suunnasta. Karnevaalihumun ja tivolin takia kaupungin rantakatu oli suljettu (kuten oli rantakatu Santa Cruz de la Palmallakin). Tämän takia jouduimme ajelemaan ympäri kaupunkia useaan otteeseen ennen majapaikkamme löytymistä. Saimme etsiskelyn jälkeen automme parkkiin vain parin sadan metrin päähän hotellistamme.
Sisäänkirjautuminen hotelli Taburienteen hoitui uskomattomalla järjestelmällisyydellä ja nopeudella, osin jopa suomeksi. Pian olimmekin omaisuutemme kanssa uudessa kodissamme suunnittelemassa jatkoa päivän ohjelmaamme. Oli taas (vähemmän yllättävästi) siesta-aika ja meillä nälkä.
Päätimme lähteä etsimään kauppaa, josta saisimme itsellemme hieman syötävää. Siesta + sunnuntai tuntuu olemaan kauppojen kannalta täysin toivoton yhdistelmä. Kaikki kaupan tai kioskin tapaiset puulaakit olivat visusti kinni. Lopulta nälkä vei voiton optimististamme; alistuimme kohtaloomme ja astuimme sisään belgialais-tyyppiseen olutravintola-pizzeriaan. Tilasimme kaksi 0,5 m pizzaa, joilla saimme hyvin lykättyä lähestyvää nälkäkuolemaa taas vuorokaudella (ehkä kahdellakin).
Maha oli täynnä pizzaa ja sää ulkona huono. Mellä oli siis erityisen hyvä syy jäädä viettämän koti-iltaa huoneeseemme. Katselimme huvittuneena paikallistelevisioiden uutisraportteja, joiden pääuutisena, Japanin järistyksen ohella, tuntui olevan erityisen huono sää. Gran Canarialla, jossain vuorella oli satanut lunta ja jossain meren rannallakin elohopea oli painunut jopa hyytävään +14 celsius-asteseen. Meistä ulkona vallitsi lähinnä kosteahkoa suomalaista kesäpäivää vastaava ilmasto. Huomenna olisi taas hyvä päivä ulkoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti