18.3.2011

Päivä 14: Ratikkaretki

Oli viimeisen lomapäivän aamu. Kello oli herättämässä puoli tuntia normaalia aiemmin, koska halusimme jo siirtyä kohti arkisia aikatauluja.
Jo varsin tutuksi käyneiden aamutoimien jälkeen puimme päällemme soveliaan raskaan vaateparren; pitkät housut ja takit. Tänään olisi matkakohteena Santa Cruz de Tenerifen naapurikaupunki, San Cristóbal de La Laguna, ystävien kesken vain La Laguna. Kaupunki oli aikoinaan saaren ja kai koko Kanariansaartenkin pääkaupunki. Nykyään siellä on lähinnä suuri yliopisto-campus ja suojeltu vanhakaupunki.

Päätimme taittaa matkan raitiovaunulla, jonka lähtöasema on Santa Cruzin linja-autoaseman vieressä. Kuten ensimmäisenä iltana tässä kaupungissa opimme, olisi hotelliltamme matkaa linja-autoasemalle noin puolitoista kilometriä; sopiva aamulämmittely. Ostimme matkalla raitiovaunuliput eräältä pysäkiltä löytämästämme automaatista. Hyppäsimme lähes samantien lähdössä olevaan raitiovaunuun, leimasimme lippumme ja saimme hyvät istumapaikat lähes tyhjästä vaunusta. Varsinkin lippujen leimaukseen olimme todella tyytyväisiä, sillä puolessa välissä matkaa vaunun kimppuun iski lipuntarkastuspartio ja huhun mukaan tarkastusmaksu olisi ollut 400 €.

Matka ylös La Laguunaan kesti reilun puoli tuntia. Sää perillä oli muutaman asteen kylmempi kuin se oli ollut lähes merenpinnan tasolla olevassa Santa Cruzissa. ”Talvipukeutumisemme” oli siis erittäin onnistunut valinta. Paikalliset ottivat kylmyyden täälläkin vielä astetta vakavammin; vaatepartena näytti olevan toppatakkeja, kaulahuiveja ja jopa karvalakki, jopa koirat oli puettu villahaalareihin... ehkäpä tämä +15 asteen jäätävä lämpötila tosiaan vaati tällaisen varautumisen.
Kiertelimme kaupunkia ja varsinkin sen vanhaa osaa ristiin rastiin kunnes uupumus, nälkä ja jano alkoi painaa. Halusimme myös päästä kiinni internettiin, jotta voisimme laskea erään geokätkön sijainnin. Etsimme aikamme turhan WiFi-kylttejä, jollaisia Santa Cruzissa oli ollut vieri vieressä, jopa puistoissa. Lopulta älysimme kysyä asiaa turisti-infosta, josta meidät neuvottiin erään internet-kahvilan suuntaan. Jo ennen neuvottua kahvilaa bongasimme kuitenkin yhden baarin, joka mainosti näyttävästi WiFi-verkkoaan. Otimme oluet ja saimme asiamme hoidettua varsin sateenkaarimaisissa tunnelmissa.
Kävimme hakemassa ratkaisemamme kätkön yliopiston nurkalla ja hyppäsimme raitiovaunuun paluumatkaa varten. Tääläkin kerralla odotusaika jäi todella lyhyeksi. Täällä päin maailmaa joukkoliikenne todellakin toimii, toisin kuin koto-Suomessa, mitä todistivat myös lipuntarkastajat, jotka olivat taas vaunumme kimpussa.
 
Hotellille paluu sujui HiperDinon kautta poiketen. Huoneeseemme päästyämme söimme nopean lounas-päivällinen-yhdistelmän. Auringon laskuun olisi aikaa vielä tunti – ehdimme siis vielä viimeisenä iltanamme tutustua hotellin viereiseen puistoon. Kiertelimme puistoa, valokuvailimme ja istuskelimme nauttien jo hämärtyvästä, mutta meille riittävän kesäisestä illasta.

Huomenna olisi sitten kotiinpaluu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti