Täksi päiväksi olimme suunnitelleet rantalomailua ja retkeilyä. Kyllästimme nahkamme aurinkovoiteilla, pukeuduimme shortseihin ja t-paitoihin ja marssimme ulos aurinkolaseinemme. Ennen lähtöä vilkaisimme kuitenkin ikkunasta ulos ja totesimme ulkona satavan... emme kuitenkaan varsinaisesti huolestuneet - olimmehan menossa saaren toiselle laidalle. Jos täällä sataa, siellä varmasti paistaa, niin paikalliset olivat meitä sään tulkinnassa opastaneet.
Perillä Puertossa oli kyllä aurinkoista, mutta viileä tuuli sai meidät pian lisäämään pitkähihaiset paidat päällemme. Istuskelimme hetken rantakadulla ja ihmettelimme vuoren rinteessä olevia luola-asuntoja, joiden ulkopuolella hipin näköiset luola-asukkaat harjoittivat aamujoogiaan ja muita askareitaan, luultavasti mm. työstivät koruja, joita sitten aurinkoisempina päivinä tulisivat rannalle myymään turisteille. Pian saimme tarpeeksemme tuulesta ja päätimme etsiä suojaisamman paikan. Arvelimme aallonmurtajan seinustalla olevan sopiva paikka palvoa aurinkoa ja ehdimmekin istuskella siinä lähes viisi minuuttia, kunnes alkoi sataa. Vetäydyimme aallonmurtajan kaarisyvennyksiin sadetta pitämään muiden turistien tavoin. Kaikilla muilla näytti olevan monta kerrosta vaatetta päällä ja silti palelevat ilmeet...
Jonkin ajan kuluttua sade loppui ja pääsimme palaamaan rantakadulle. Sitkeimmätkin sissit olivat siirtyneet terasseilta sisätiloihin ja päätimme seurata heidän esimerkkiään. Onneksi oli lounasaika, joten saatoimme sään muuttumista odotellessa nauttia pastaa.
Syötyämme totesimme, että tuuli oli muuttunut ehkä hivenen lämpimämmäksi, ja että auringossa oli jo melkein lämmin. Siitäkin huolimatta päätimme luovuttaa ja vaihtaa suunnitelmaan B, joka oli keksiä uusi suunnitelma tälle päivälle. Päätimme ajella takaisin Santa Cruzia kohti ja poiketa matkalla luonnonpuistoon: Parque Nacional de la Caldera de Taburiente. Ajelimme muutaman kilometrin kapeaa, ylöspäin kiemurtelevaa tietä 1300 metrin korkeudella sijaitsevalle parkkipaikalle, jonne tie päättyi.
Jonkin ajan kuluttua sade loppui ja pääsimme palaamaan rantakadulle. Sitkeimmätkin sissit olivat siirtyneet terasseilta sisätiloihin ja päätimme seurata heidän esimerkkiään. Onneksi oli lounasaika, joten saatoimme sään muuttumista odotellessa nauttia pastaa.
Syötyämme totesimme, että tuuli oli muuttunut ehkä hivenen lämpimämmäksi, ja että auringossa oli jo melkein lämmin. Siitäkin huolimatta päätimme luovuttaa ja vaihtaa suunnitelmaan B, joka oli keksiä uusi suunnitelma tälle päivälle. Päätimme ajella takaisin Santa Cruzia kohti ja poiketa matkalla luonnonpuistoon: Parque Nacional de la Caldera de Taburiente. Ajelimme muutaman kilometrin kapeaa, ylöspäin kiemurtelevaa tietä 1300 metrin korkeudella sijaitsevalle parkkipaikalle, jonne tie päättyi.
Jos kesäiset asumme olivat herättäneet huomiota tuulisella uimarannalla, niin täällä vasta sääliviä katseita saimmekin. Pilvet lipuivat meidän tasollamme ohitse, ja tuuli vihmoi välillä vettä päällemme. Mutta maisemat olivat komeat! Täältä olisi voinut patikoida moneenkin suuntaan, mutta opaskyltit olivat vähemmän rohkaisevia.
Jonkin aikaa valokuvailtuamme päätimme lähteä pois, juuri kun aurinko olisi alkanut paistamaan. Palasimme majapaikkaamme viettämään hieman myöhästynyttä siestaa. Perillä näytti olevan oikein kaunis puolipilvinen ja lämmin sää.
Siestan jälkeen kävimme pienen kierroksen kotikadun putiikkeja katsastamassa. Loppuillasta ajelimme Los Cancajosin turistialueelle illallistamaan meksikolaiseen ravintolaan. Sieltä palattuamme totesimme karnevaalien jatkuvan... tällä kertaa naamiaisasuissa olivat aikuiset ja jo tuttu bändi (Los Genitales tmv.) soitti lavalla. Meille riitti kuitenkin pieni baarikierros ennen kuin poistuimme humusta lepäilemään huomista varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti