Aamu tuntui olevan poikkeuksellisen lämmin. Päivän kohteenamme oli Los Llanos, saaren suurin kaupunki. Matkakumppanimme tiesivät kaupungissa olevan hyviä shoppailupaikkoja ja tahtoivat päästä täyttämään matkalaukkujaan paluumatkaa varten. Meillekin kohde sopi mainiosti vaikka lomashoppailu ei olekaan suurin intohimomme. Kaupungista löytyy aina paljon katseltavaa, kuvattavaa ja mukavia istuskelupaikkoja.
Näinpä pakkauduimmekin taas kerran Escorttiimme ja suuntasimme kohti länttä. Reittimme kulki läheltä erästä näköalapaikkaa, jossa olimme suunnitelleet käyvämme. Espanjalainen liikennesuunnittelu vei meistä kuitenkin taas kerran voiton: Toinen niistä kahdesta kiertoliittymästä, joiden läpi näköalapaikalle olisi pitänyt ajaa oli sen verran sykkyrä, että päädyimme väärälle tielle.
Näinpä pakkauduimmekin taas kerran Escorttiimme ja suuntasimme kohti länttä. Reittimme kulki läheltä erästä näköalapaikkaa, jossa olimme suunnitelleet käyvämme. Espanjalainen liikennesuunnittelu vei meistä kuitenkin taas kerran voiton: Toinen niistä kahdesta kiertoliittymästä, joiden läpi näköalapaikalle olisi pitänyt ajaa oli sen verran sykkyrä, että päädyimme väärälle tielle.
Vanhoina Palman kävijöinä kaverimme kuitenkin tiesivät paikan, jonne olimme menossa. Pian edessämme alkoi häämöttää Santa Cruzin läheinen turistialue. Koska olimme lomalla, eikä meillä ollut varsinaiseti kiire minnekään, päätimme poiketa alueella. Saimme automme parkkiin ja kävimme kävelyllä mustan hiekkarannan tuntumassa. Myös yksi geokätkö oli sopivasti hollilla ja kävimmekin sen hakemassa.
Toinen yritys näköalapaikalle tuotti tulosta. Parkkipaikalla oli ennestään vain pari autoa, joten saisimme ihailla maisemia omassa rauhassamme. Kohta autosta noustuamme päräytti paikalle paikallinen pappa mopollaan. Heti mopon pysähdyttyä alkoi pappa rykiä ja aivastella sellaisella antaumuksella, että luulimme hänen saaneen jonkin astmakohtauksen ja kuolevan silmiemme edessä. Tilanne näytti kuitenkin helpottavan ja saimme keskittyä varsinaiseen työhömme, eli turisteeraamiseen. Näköalapaikka oli korkealla, auingonpaisteisella kalliolla, joka kuhisi erikokoisia liskoja. Toinen ystävistämme keksi alkaa ruokkia liskoja banaanin paloilla. Joka kerta kun liskojen keskelle heitti palan, alkoi paikalla mahdoton säpinä, kun liskot kisailivat palan omistajuudesta.
Los Llanosiin saavuttua alkoikin jo olla lounasaika. Ajoimme auton parkkihalliin ja hankkiuduimme lounaalle läheiseen kiinalaiseen ravintolaan. Listalta löytyi sopivasti 7 ruokalajin menu neljälle, jonka söimme suurella ruokahalulla. Ihan loppuun asti emme saaneet annoksia kaluttua - ruokaa olisi riittänyt vielä ainakin parille nälkäiselle lounastajalle.
Los Llanosiin saavuttua alkoikin jo olla lounasaika. Ajoimme auton parkkihalliin ja hankkiuduimme lounaalle läheiseen kiinalaiseen ravintolaan. Listalta löytyi sopivasti 7 ruokalajin menu neljälle, jonka söimme suurella ruokahalulla. Ihan loppuun asti emme saaneet annoksia kaluttua - ruokaa olisi riittänyt vielä ainakin parille nälkäiselle lounastajalle.
Lounaan jälkeen jakauduimme kahteen partioon: shoppaajat ja harhailijat. Me harhailijat harhailimme pitkin siestaa viettäviä katuja ja aukioita, kunnes väsyneistä jaloista huolimatta rohkaistuimme sen verran, että ratkaisimme koordinaatit yhteen geokätköön, joka näytti sijaitsevan kaupungin laidalla olevalla kukkulalla.
Kukkulalle oli rakennettu jonkinlainen pieni kappeli ja sieltä avautui kaunis näköala kaupungin keskustan yli. Pian alaspäin köpöttelyn jälkeen kello alkoi vähitellen lähestyä sovittua tapaamisaikaa. Hetken katukahvilassa istskeltuamme tulivat paikalle myös ystävämme – olimme valmiit palumatkaa varten.
Ennen autolle pääsemistä kävimme vielä musiikin johdattamana katsomassa hetken karnevaalihumuun liittyvää lasten naamiaisnäytöstä. Kaasupullon kokoiset flamenco-tanssijattaret, ritarit sun muut robinhoodit ottivat siellä ilmeisesti mittaa toisistaan.
Illaksi olimme sopineet itsellemme pienen pokeriturnauksen, jonne kiirehdimme heti asunnollemme palattuamme. Matkalla saimme vielä ihmetellä karnevaaliasuisten samba-tyttöjen valumista illan Drag Queen -kulkueen lähtöpaikalle. Loppuilta kului mukavasti kortteja plärätessä ja takaisin kotiinkin pääsimme vielä saman vuorokauden aikana.
Illaksi olimme sopineet itsellemme pienen pokeriturnauksen, jonne kiirehdimme heti asunnollemme palattuamme. Matkalla saimme vielä ihmetellä karnevaaliasuisten samba-tyttöjen valumista illan Drag Queen -kulkueen lähtöpaikalle. Loppuilta kului mukavasti kortteja plärätessä ja takaisin kotiinkin pääsimme vielä saman vuorokauden aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti