Saarella asuvalla ystävällämme olisi tänään vapaapäivä ja olimme suunnitelleet päivän ohjelmaksi tutustumiskierroksen vuoren huipulla sijaitseviin observatorioihin.
Heräsimme varhain. Ulkona näytti olevan mitä parhain sää. Vuorelle menon ehtona olisi se, että sinne ylipäätään pääsisi kesärenkailla ja ilman nelivetoa (ts. Escortilla). Riensimme innoissamme katsomaan vuorella olevasta web-kamerasta, miltä sää siellä näyttäisi. Eipä kameran näkymä juuri surkeampi olisi voinut olla; lunta, jäätä ja sumua - täysin mahdotonta. Soittelimme vielä varmistussoiton ystävällemme; toistaiseksi ei mitään asiaa vuorelle. Vaikka sinne jotenkin sattuisi pääsemäänkin, peittäisi sumu kaikki näkymät. Sovimme kuitenkin vielä, että arvioisimme tilanteen uudelleen iltapäivällä. Tällä saarella, varsinkin ylhäällä, sää muuttuu nopeasti. Sen verran mekin olimme jo oppineet.
Seuraavana päivänä olisi meillä paluu Teneriffalle, joten kävimme hotellimme respassa tilaamassa seuraavaksi päiväksi taksin. Puimme päälle helleasut, aurinkolasit ja -rasvat ja lähdimme taas kerran katsomaan Santa Cruz de la Palman arkirutiineja. Siestakaan ei ollut vielä alkanut. Kävelimme hiljakseen kaupungin läpi, piipahdimme muutamassa putiikissa, kävimme katsastamassa kauppahallin ja suuntasimme aallonmurtajalle, jossa jo pari iltaa aiemmin olimme iltakävelyn tehneet.
Myöhäisen lounasaikaan tapasimme ystävämme rantakadulla. Söimme hampurilaiset, hullut perunat ja nautimme lasilliset tuorepuristettua hedelmämehua... ja ennen kaikkea kuulimme hyvät uutiset: sää vuorella oli parantunut! Pääsisimme siis nyt viimeisellä mahdollisella hetkellä, viimeisenä La Palman lomapäivänämme saaren katolle. Hyvät uutiset kruunasi vielä se kun saarella asuva ystävämme lupautui kuljettamaan meidät ylös ja alas. Omilla vuoristoteiden ajotaidoillamme olisimme olleet liikkeellä varsin hataralta pohjalta.
Kävimme nopeasti vaihtamassa ranta-asumme talvisempiin ja ahtauduimme meille jo tutuksi käyneen Escortin kyytiin. Tie nousi yhä korkeammalle ja jossain 1500 metrin tietämillä alkoi aurinko pilkistellä nopesti liikkuvan pilvipeitteen välistä. Tie pysyi koko matkan saman levyisenä kuin se oli ollut merenpinnan tasolla mutta tien pinta muuttui ylöspäin mentäessä koko ajan rosoisemmaksi. Syynä tien huonoon kuntoon ovat rinteiltä ja jyrkänteiltä tielle putoilevat kivet, jotka rei'ittävät tietä jatkuvalla syötöllä. Nytkin kuskimme joutui väistelemään monessa kohdassa tuoreeltaan tippuneita kiviä, joita tienhoitajat eivät vielä olleet ehtineet keräämään pois. Maisemat olivat paikoin melko jylhiä ja tien laidassa kaidetta vain silloin tällöin. Ystävämme kertoikin meille matkalla varsin surullisia tarinoita rotkoon ajaneista autoista.
Myöhäisen lounasaikaan tapasimme ystävämme rantakadulla. Söimme hampurilaiset, hullut perunat ja nautimme lasilliset tuorepuristettua hedelmämehua... ja ennen kaikkea kuulimme hyvät uutiset: sää vuorella oli parantunut! Pääsisimme siis nyt viimeisellä mahdollisella hetkellä, viimeisenä La Palman lomapäivänämme saaren katolle. Hyvät uutiset kruunasi vielä se kun saarella asuva ystävämme lupautui kuljettamaan meidät ylös ja alas. Omilla vuoristoteiden ajotaidoillamme olisimme olleet liikkeellä varsin hataralta pohjalta.
Kävimme nopeasti vaihtamassa ranta-asumme talvisempiin ja ahtauduimme meille jo tutuksi käyneen Escortin kyytiin. Tie nousi yhä korkeammalle ja jossain 1500 metrin tietämillä alkoi aurinko pilkistellä nopesti liikkuvan pilvipeitteen välistä. Tie pysyi koko matkan saman levyisenä kuin se oli ollut merenpinnan tasolla mutta tien pinta muuttui ylöspäin mentäessä koko ajan rosoisemmaksi. Syynä tien huonoon kuntoon ovat rinteiltä ja jyrkänteiltä tielle putoilevat kivet, jotka rei'ittävät tietä jatkuvalla syötöllä. Nytkin kuskimme joutui väistelemään monessa kohdassa tuoreeltaan tippuneita kiviä, joita tienhoitajat eivät vielä olleet ehtineet keräämään pois. Maisemat olivat paikoin melko jylhiä ja tien laidassa kaidetta vain silloin tällöin. Ystävämme kertoikin meille matkalla varsin surullisia tarinoita rotkoon ajaneista autoista.
Huipun lähetessä tie kävi loivemmaksi. Aluksi vain muutamassa varjoisimmassa paikassa näkyi lunta, mutta vähän matkaa eteenpäin ajettuamme lumipeite muuttui yhtenäiseksi. Pian edessämme alkoi näkyä valkoisia ja metallinhohtoisia kupoleja, jotka ystävämme meille esitteli yksi kerrallaan. Pysähdyimme ystävämme työmaana toimivan observatorion pihalle ja suuntasimme sisään. Teimme pikaisen mutta varsin opettavaisen kierroksen tutustuen tähtitornin eri osien ja instrumenttien ihmeelliseen maailmaan. Joimme kupilliset kahvia ja hankimme mukaamme muutaman mukavan matkamuiston.
Observatoriokierroksen jälkeen suuntasimme kohti vuoren huippua, joka oli vielä satakunta metriä ylempänä. Matkan varrelta haimme porukalla yhden geokätkön, otimme huipulla pakolliset turistiposeerausvalokuvat ja pakkauduimme takaisin Escorttiimme paluumatkaa varten. Alaspäin ajaessa huomasimme monessa kohdassa tietä kiviä, jotka eivät olleet tiellä ylöspäin ajaessamme. Väkisinkin teki mieli pitää päätä hieman kumarassa... ihan vain varmuuden vuoksi.
Pääsimme kuitenkin alas ilman auton katon läpi syöksyneitä kiviä. Ihmismäiseen päivällisaikaan (eli kello kahdeksaan) oli vielä sen verran aikaa, että päätimme pitää välissä pienen pakkaustauon. Olimmehan vaihtamassa saarta varhain seuraavana aamuna.
Pääsimme kuitenkin alas ilman auton katon läpi syöksyneitä kiviä. Ihmismäiseen päivällisaikaan (eli kello kahdeksaan) oli vielä sen verran aikaa, että päätimme pitää välissä pienen pakkaustauon. Olimmehan vaihtamassa saarta varhain seuraavana aamuna.
Ruoka-ajan koittaessa suuntasimme porukalla lähellä asumustamme olevaan ravintola La Placetaan. Koska oli viimeinen iltamme La Palmalla ja matkakumppaniemme loman viimeinen ilta, päätimme syödä päivällistä vähän pitemmän kaavan mukaan. Paria tuntia, paria lehmää, lammasta, ankkaa, kania ja Barraquitoa myöhemmin hyvästelimme paikallisen oppaamme ja kävelimme tyytyväisinä hotelliimme nukkumaan. Herätys tulisi kuitenkin olemaan jo kuudelta aamulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti