Kello soi kuudelta paluupäivän aamuna. Laukkujen esipakkaus oli tehty jo edellisiltana, joten keräilimme vielä viimeiset tarpeistomme matkalaukkuihimme. Aamiaisen jätimme suosiolla väliin, sillä halusimme jättää aikatauluihimme reilusti särkymävaraa.
Kirjasimme itsemme ulos hotellista ja ajoimme taksilla linja-autoasemalle. Ystävällinen kuski osasi jättää meidät oikeaan laituritasoon, kun kuuli lopullisen kohteemme olevan lentoasema. Espanjalainen joukkoliikenne on halpa, hyvä ja kattava...mutta lähtöaikojen, linjanumeroiden, laitureiden ym. numeraalisten tietojen ilmaiseminen matkustajille tuntuu olevan liikennesuunnittelijoille mahdoton tehtävä. Olimme jo pari päivää aiemmin yrittäneet tutustua sekä netistä löytyviin että linja-autoaseman seinillä riippuviin aikataulukarttoihin - perin huonolla menestyksellä. Ajattelimme luottaa siihen, että aseman näyttötaulu antaisi meille riittävästi lisävihjeitä oikean laiturin ja ajan löytämiseksi. Esityön tuloksena meillä oli nyt kuitenkin olemassa sivistynyt arvaus linjan numerosta ja lähtöajasta.
Näyttötaulujen informaatiosisältö tuntui pysyvän varsin köyhänä arvaamamme lähtöajan lähetessä. Pieni paniikin poikanen alkoi painaa päälle. Kävimme nopeasti läpi kaikkien laiturien (n. 50 kpl, kahdessa kerroksessa) valotaulut - ei merkkiäkään seinäaikataulun linjanumerosta. Huomasimme onneksi avoinna olevan info-pisteen, jonne ryntäsimme ongelmaamme ratkaisemaan. Hapuilevalla englannin ja espanjan yhdistelmäkielellä info-täti neuvoi meille ystävällisesti lähtöajan ja linjan numeron; kumpikaan ei oikein täsmännyt aiemmin tutkimiemme aikataulukarttojen tietoihin. Myös lähtölaiturin sijainti selvisi kädenheilautuksen suunnasta - laitureilla ei tosiaankaan ole mitään näkyvää numerointia.
Bussi ajoi eteläiselle kentälle pitkin meille jo tutuksi käynyttä tietä. Check-in'n alkuun oli aikaa ruhtinaallisesti, joten päätimme nauttia tässä välissä hieman aamiaista. Saimme ylimääräisen ajan tapettua aamiaisen ja yleisen harhailun merkeissä ja siirryimme jonottamaan Check-in -porteille. Tunnistimme jonosta muutamia matkustajia, jotka olivat olleet meidän kanssa tulolennolla kaksi viikkoa aiemmin.
Olimme jo jonottaessamme kuunnelleet takaamme kuuluvaa epämääräistä jutustelua lennon myöhästymisestä. Check-in -tiskillä kuulimme sitten uutisen oikein viralliselta taholta; lentomme olisi myöhässä noin 4 tuntia. Alkuperäiseenkin lähtöaikaan oli aikaa vielä pari tuntia. Yht'äkkiä meillä olikin puoli päivää ylimääräistä aikaa.
Emme menneet lähtöporteille. Kuusi tuntia sisätiloissa, melussa, kosteudessa ja hienhajussa olisi ollut liian rankka avaus kotimatkalle. Menimme ulos ja kiertelimme suurta piha-aluetta. Lopulta Löysimme toisesta päästä terminaalirakennusta rauhallisen puiston penkkeineen ja kävelypolkuineen. Asettauduimme aloillemme löytämäämme mukavaan loosiin, johon aurinko sopivasti paisteli puiston puiden lomasta. Tuulikin kävi sopivasti. Kävimme hakemassa automaatista juotavaa ja ryhdyimme nauttimaan ylimääräisestä lomapäivästä. Valitsemamme puiston kulma oli yllättävän rauhallinen ollakseen vilkaan lentoaseman välittömässä läheisyydessä.
Kirjasimme itsemme ulos hotellista ja ajoimme taksilla linja-autoasemalle. Ystävällinen kuski osasi jättää meidät oikeaan laituritasoon, kun kuuli lopullisen kohteemme olevan lentoasema. Espanjalainen joukkoliikenne on halpa, hyvä ja kattava...mutta lähtöaikojen, linjanumeroiden, laitureiden ym. numeraalisten tietojen ilmaiseminen matkustajille tuntuu olevan liikennesuunnittelijoille mahdoton tehtävä. Olimme jo pari päivää aiemmin yrittäneet tutustua sekä netistä löytyviin että linja-autoaseman seinillä riippuviin aikataulukarttoihin - perin huonolla menestyksellä. Ajattelimme luottaa siihen, että aseman näyttötaulu antaisi meille riittävästi lisävihjeitä oikean laiturin ja ajan löytämiseksi. Esityön tuloksena meillä oli nyt kuitenkin olemassa sivistynyt arvaus linjan numerosta ja lähtöajasta.
Näyttötaulujen informaatiosisältö tuntui pysyvän varsin köyhänä arvaamamme lähtöajan lähetessä. Pieni paniikin poikanen alkoi painaa päälle. Kävimme nopeasti läpi kaikkien laiturien (n. 50 kpl, kahdessa kerroksessa) valotaulut - ei merkkiäkään seinäaikataulun linjanumerosta. Huomasimme onneksi avoinna olevan info-pisteen, jonne ryntäsimme ongelmaamme ratkaisemaan. Hapuilevalla englannin ja espanjan yhdistelmäkielellä info-täti neuvoi meille ystävällisesti lähtöajan ja linjan numeron; kumpikaan ei oikein täsmännyt aiemmin tutkimiemme aikataulukarttojen tietoihin. Myös lähtölaiturin sijainti selvisi kädenheilautuksen suunnasta - laitureilla ei tosiaankaan ole mitään näkyvää numerointia.
Bussi ajoi eteläiselle kentälle pitkin meille jo tutuksi käynyttä tietä. Check-in'n alkuun oli aikaa ruhtinaallisesti, joten päätimme nauttia tässä välissä hieman aamiaista. Saimme ylimääräisen ajan tapettua aamiaisen ja yleisen harhailun merkeissä ja siirryimme jonottamaan Check-in -porteille. Tunnistimme jonosta muutamia matkustajia, jotka olivat olleet meidän kanssa tulolennolla kaksi viikkoa aiemmin.
Olimme jo jonottaessamme kuunnelleet takaamme kuuluvaa epämääräistä jutustelua lennon myöhästymisestä. Check-in -tiskillä kuulimme sitten uutisen oikein viralliselta taholta; lentomme olisi myöhässä noin 4 tuntia. Alkuperäiseenkin lähtöaikaan oli aikaa vielä pari tuntia. Yht'äkkiä meillä olikin puoli päivää ylimääräistä aikaa.
Emme menneet lähtöporteille. Kuusi tuntia sisätiloissa, melussa, kosteudessa ja hienhajussa olisi ollut liian rankka avaus kotimatkalle. Menimme ulos ja kiertelimme suurta piha-aluetta. Lopulta Löysimme toisesta päästä terminaalirakennusta rauhallisen puiston penkkeineen ja kävelypolkuineen. Asettauduimme aloillemme löytämäämme mukavaan loosiin, johon aurinko sopivasti paisteli puiston puiden lomasta. Tuulikin kävi sopivasti. Kävimme hakemassa automaatista juotavaa ja ryhdyimme nauttimaan ylimääräisestä lomapäivästä. Valitsemamme puiston kulma oli yllättävän rauhallinen ollakseen vilkaan lentoaseman välittömässä läheisyydessä.
Saimme meille myönnetyn lisäajan kulumaan mukavasti tehden välillä ruoka- ja nestehuoltoon liittyviä retkiä terminaalirakennuksen sisätiloihin. Kellon lähestyessä uutta lähtöaikaa, menimme mekin lopulta turvatarkastuksen läpi lähtöaulaan. Teimme pari pientä ostosta nylkyhinnoitelluissa verovapausmyymälöissä ja lyöttäydyimme lähtöportillemme syntyneeseen väsyneennihkeään jonoon.
Tällä kertaa meille oli arvottu vierekkäiset istumapaikat, joista toinen oli jopa ikkunapaikka. Kuten tulolennolla, tämäkin kone oli vanha, ahdas ja meluisa. Lisäksi tästä koneesta näyttivät puuttuvan kokonaan henkilökohtaiset tuuletussuuttimet, josta syystä jonottamisessa ja koneeseen ahtautumisessa pintaan tullut hiki ei tuntunut kuivuvan nahasta ollenkaan. Pian lennon jälkeen alkoi tuttu ruoka- ja ostos-show. Tutulla aikataululla 14-tuumaisista mustavalkoisista monitoreista alkoi ensin piirretty elokuva lapsille ja sitten romanttinen lässy-draama aivokuolleille. Ahdasta - kuumaa - meluista.
Noin kuuden tunnin kidutuksen jälkeen laskeuduimme Helsinki vantaan kentälle. Kello oli yksi yöllä. Odotimme pitkään laukkujamme. Laukut saatuamme meille jäi vielä 10 minuuttia aikaa ehtiä illan viimeiseen bussiin. Tällä kertaa onni oli puolellamme. Jos olisimme myöhästyneet tästä autosta olisi edessä ollut taas 5-6 tunnin odotus... eikä edes puistoa missä odottaa. Väsymys alkoi jo hieman painaa ja bussimatka sujui puolihuomaamattomasti nuokkumisen merkeissä. Kotikylän linja-autoasemalla odotti meitä taksi kuin tilattuna.
Kevät oli edennyt kotona sen verran, että kulkutielle oli tipahtanut katolta noin kymmenen kuutiota lunta. Kiipeilimme laukkuinemme lumivuoren ylitse. Teimme kotona pikaisen tarkistuskierroksen - kaikki oli kunnossa. Kello oli puoli neljä. Olimme olleet kotimatkalla noin 20 tuntia.
Noin kuuden tunnin kidutuksen jälkeen laskeuduimme Helsinki vantaan kentälle. Kello oli yksi yöllä. Odotimme pitkään laukkujamme. Laukut saatuamme meille jäi vielä 10 minuuttia aikaa ehtiä illan viimeiseen bussiin. Tällä kertaa onni oli puolellamme. Jos olisimme myöhästyneet tästä autosta olisi edessä ollut taas 5-6 tunnin odotus... eikä edes puistoa missä odottaa. Väsymys alkoi jo hieman painaa ja bussimatka sujui puolihuomaamattomasti nuokkumisen merkeissä. Kotikylän linja-autoasemalla odotti meitä taksi kuin tilattuna.
Kevät oli edennyt kotona sen verran, että kulkutielle oli tipahtanut katolta noin kymmenen kuutiota lunta. Kiipeilimme laukkuinemme lumivuoren ylitse. Teimme kotona pikaisen tarkistuskierroksen - kaikki oli kunnossa. Kello oli puoli neljä. Olimme olleet kotimatkalla noin 20 tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti