15.3.2011

Päivä 11: Näköala-ajelulla

Aamu valkeni sateisena. Tänään olimme ajatelleet kiertää saaren koilliskulman. Aluksi tie kulki meren rannassa satama-alueiden ohi, kunnes käännyimme sisämaahan. Samantien tie alkoi kiemurrella ylös vuoren rinnettä. Maisemat olivat melko huikeita - taas kerran. Ylös päästyämme lähdimme mutkittelemaan alas pohjoisrannalle, Tagananan kylän ohi.
Rannalta bongasimme hienon kalliosaarekkeen, jonne oli pakko päästä komeita aaltoja ja tyrskyjä ihailemaan. Suolakuorrutuksen saatuamme lähdimme palaamaan samaa tietä takaisin. Tielle oli tällä välin tippunut rinteistä kiviä, joita huoltomiehet ripeästi lapioivat syrjään.
La Lagunaa kohti ajellessamme huomasimme kartalla muutaman geokätkön, joista ensimmäinen sijaitsi Mirador Pico del Inglesin näköalatasanteella, noin 1000 metrin korkeudessa. Lähestyessämme paikkaa, alkoi tietenkin sataa. Perillä turistit säntäilivät sateenvarjojensa kanssa autoihinsa ja poistuivat, mutta me jäimme kuitenkin toiveikkaana odottelemaan sateen loppumista. Kun muutosta säässä ei tapahtunut, päätimme käydä lähellä sijaitsevassa opastuskeskuksessa vessa- ja kätkötauolla.
Sää parani. Palasimme näköalapaikalle tsekkaamaan loistavat maisemat ja totesimme, että kätkön etsiminen saa jäädä vaarallisen liukkaan rinteen ja kovan tuulen vuoksi. Alemmas ajellessa pysähdyimme vielä toisellakin paikalla kuvailemassa maisemat. Korkeutta oli enää noin 700 m ja sää alkoi olla ihanan aurinkoinen.
Ennen paluuta Santa Cruziin pysähdyimme vielä Mesa Motalla, lento-onnettomuuden muistomerkillä. Vuonna 1977 kaksi matkustajakonetta törmäsivät toisiinsa ja 583 ihmistä kuoli. Muistomerkiltä oavautuivat mahtavat näkymät La Lagunan kaupunkiin ja lentokentälle, jossa tuhoisa onnettomuus tapahtui. Ympäristössä oli hassuja parin metrin korkuisia "jättiläiskanervia".

Kello alkoi lähetä kuutta, joten päätimme palailla hotellille. Tehtävä oli taas kerran vaikeampi kuin uskoisikaan. Meneillään oli selvästi ruuhka-aika, kun yritimme sompailla kuusikaistaisessa liittymässä oikealle tielle. Huonosti kävi. Onnistuimme valitsemaan eri reitin kuin edellisenä päivänä, mutta aivan yhtä väärän. Parin liikenneympyrässä suoritetun kunniakierroksen jälkeen huomasimme valinneemme uudelleen väärin ja palasimme samaa moottoritietä takaisin La Lagunaa kohti. Jollain rampilla teimme uukkarin ja olimme varmoja, että tällä kertaa osaamme valita oikean liittymän... kunnes ajoimme jo kolmannella tavalla väärään. Onneksi huomasimme päätyneemme lähelle kaupungin keskustan läpi mutkittelevaa reittiä, jota eilen ajoimme hotellille, joten lähdimme seuraamaan sitä ruuhkassa madellen. Lopulta kiertelimme hotellin ympäristössä etsien autolle paikkaa, kunnes sellainen löytyi noin kilometrin päästä.
Illalla sateinen sää jatkui, joten käperryimme taas hotellihuoneen lämpöön katselemaan televisiota. Suurin uutinen näytti yhä olevan huono sää (mal tiempo).  Toimittajat eri saarilta lähettivät uutiskatsauksia ihmisistä, joiden verannalle oli satanut 2 cm rakeita, mäkeä laskevista lapsista ja autoista, jotka luistelivat sohjossa kivimuureja päin. Japanin ongelmille ei uutisaikaa riittänyt enää nimeksikään. Toisella kanavalla manaajan näköinen tyyppi ennusti ilmeisesti maailmanloppua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti