Edellisen kiivasrytmisen ja meidänkin osalta varsin pitkäksi venyneen karnevaalipäivän uuvuttamina heräsimme tavallista myöhemmin. Hitaasti mutta varmasti hinasimme itsemme ulos hotellihuoneesta.
Kadut olivat hiljentyneet. Vain muutamalla, kovimmalla juhlijalla oli enää valkoiset vaatteet päällään. Suurin osa roskista (ts. tyhjistä talkkipurkeista) oli jo ehditty keräämään pois. Kaikki paikat olivat vielä talkin peitossa ja uutterat siivouspartiot tekivät parhaansa tämänkin asian korjaamiseksi. Lakaisukoneet ja paloletkuin varustetut katutöläiset pesivät paikoja puhtaiksi. Paikalliset asukkaat ja liikkeenharjoittajat auttoivat työssä pesemällä parvekkeita, näyteikkunoita, ikkunalautoja ja kaikkea muuta yksityiseksi laskettavaa omaisuutta.
Suurin osa liikkeistä oli kiinni, olihan nyt pyhäpäivä. Kaikki ruokakaupat eivät onneksi viettäneet vapaata. Kävimme kaupassa täydentämässä leipä-, makkara- ja jogurttivarastojamme. Veimme kantamuksemme asunnollemme, söimme pikaisen välipalan ja lähdimme matkakumppaniemme kanssa autoa etsimään.
La Palmalla asuva yhteinen ystävämme oli luvannut käyttöömme Escortinsa, jonka sijainnin oli edellisiltana meille näyttänyt. Ennen auton löytymistä teimme ainostaan pari pientä pystysuoraa rinnettä ylös alas mutkittelevaa harhakierrosta, mitä voidaan pitää lähes ihmeenä: olihan auton näyttö illalla tapahtunut pimeässä ja karnevaalitunnelmaisille ihmisille.
Toinen matkakumppaneistamme äänestettiin kuskiksi. Auto saatiin käyntiin. Jarrutkin toimivat. Pieni, jo ennalta tiedetty puute autossa kuitenkin oli: ohjaustehostin puuttui. Kapeiden katujen ja jyrkkien käännösten ajaminen tällaisella autolla laittoi kuskin hauislihakset koetukselle heti alkumatkasta.
Suurin osa liikkeistä oli kiinni, olihan nyt pyhäpäivä. Kaikki ruokakaupat eivät onneksi viettäneet vapaata. Kävimme kaupassa täydentämässä leipä-, makkara- ja jogurttivarastojamme. Veimme kantamuksemme asunnollemme, söimme pikaisen välipalan ja lähdimme matkakumppaniemme kanssa autoa etsimään.
La Palmalla asuva yhteinen ystävämme oli luvannut käyttöömme Escortinsa, jonka sijainnin oli edellisiltana meille näyttänyt. Ennen auton löytymistä teimme ainostaan pari pientä pystysuoraa rinnettä ylös alas mutkittelevaa harhakierrosta, mitä voidaan pitää lähes ihmeenä: olihan auton näyttö illalla tapahtunut pimeässä ja karnevaalitunnelmaisille ihmisille.
Toinen matkakumppaneistamme äänestettiin kuskiksi. Auto saatiin käyntiin. Jarrutkin toimivat. Pieni, jo ennalta tiedetty puute autossa kuitenkin oli: ohjaustehostin puuttui. Kapeiden katujen ja jyrkkien käännösten ajaminen tällaisella autolla laittoi kuskin hauislihakset koetukselle heti alkumatkasta.
Pian auto saatiin kuitenkin pois kaupungista ja saatoimme kääntää keulan haluamaamme suuntaan. Matkakumppanimme olivat olleet La Palmalla aiemminkin ja heidän suosituksestaan suuntasimme kulkumme saaren pohjoisosaan. Heti kaupungin ulkopuolella tie nousi korkealle vuoren seinämään ja pysähtelimmekin monessa kohtaan ihailemaan maisemia ja valokuvaamaan.
Eräällä pysähdyspaikalla pääsimme seuraamaan henkiparantajan työskentelyä aitiopaikalta: Aluksi meedio-mummeli halasi pitkään ja hartaasti erään patsaan jalustaksi tarkoitettua kiveä. Seuraavaksi hän piteli kivestä voimaa saanutta kättään asiakkaansa päällä silitellen samalla tämän selkää. Edes pysähdyspaikan ohi kiitävä liikenne ei pystynyt rikkomaan juhlallisen tilaisuuden feng-shui:ta.
Tankkasimme auton, nautimme jäätelöt ja sompailimme läpi monien tietöiden vastapäiväistä kierrostamme. Päivä oli jo pitkällä ja pieni nälän poikanen alkoi vaivata. Myös ratin kääntäminen alkoi vaatia veroa ja kuskin nestetasapaino korjausta. Seisautimme auton korkealla sijaitsevan kylän keskellä olevan ravintolan eteen ja hankkiuduimme sisään ravintolaan. Saimme tilattua itsellemme varsin makkarapitoiset tapas-annokset, jotka söimme suurella ruokahalulla.
Tankkasimme auton, nautimme jäätelöt ja sompailimme läpi monien tietöiden vastapäiväistä kierrostamme. Päivä oli jo pitkällä ja pieni nälän poikanen alkoi vaivata. Myös ratin kääntäminen alkoi vaatia veroa ja kuskin nestetasapaino korjausta. Seisautimme auton korkealla sijaitsevan kylän keskellä olevan ravintolan eteen ja hankkiuduimme sisään ravintolaan. Saimme tilattua itsellemme varsin makkarapitoiset tapas-annokset, jotka söimme suurella ruokahalulla.
Pian ruokapaikan jätettyämme tie alkoi käydä oudon kapeaksi ja mutkaiseksi. Nopean tuumauksen jälkeen päättelimme olevamme väärällä tiellä. Olimme joutuneet huomaamattamme valtatieltä sivutielle - ehkä jossain tietyöpaikassa - ehkä jotenkin muuten? Kartan mukaan eksymystiemme kuitenkin yhtyisi jossakin vaiheessa takaisin valtatiehemme, joten päätimme jatkaa eteenpäin. Tie osoittautui todella kapeaksi ja mutkaiseksi. Kuski väänsi rattia ja yritti parhaansa mukaan väistellä vastaantulijoita. Tien vaikeusasteesta huolimatta olimme toisaalta tyytyväisiä eksymykseemme. Korkealla kulkevalta tieltä avautui mahtavat maisemat alas laaksoihin ja merelle. Välillä tie tuntui kulkevan sademetsän läpi, välillä rinteitä koristivat jykevät petäjät.
Lopulta pääsimme takaisin alkuperäiselle reitillemme. Tämä alunperin varsin vuoristoiselta vaikuttanut reitti tuntui nyt jostain syystä lähes suoralta. Ajelimme ohi viinitarhojen ja karjatilojen auringon jo tehdessä laskua läntisellä taivaalla. Ystävämme tiesivät hyvän pysähdyspaikan Los Llanosin lähellä.
Näköalapaikka sijaitsi noin kilometrin korkeudessa valtavan laavanpurkauskanavan laidalla. Alla levittäytyivät banaaniviljelmät ja kyliä ja kaupunkeja näkyi kymmenien kilometrien päähän asti. Ilta oli jo pitkällä ja korkealla, tuulisella kalliolla alkoi olla kylmä. Pakkasimme itsemme autoomme ja aloitimme viimeisen erikoiskokeen kohti San Cruzia. Matka taittui pitkin hyvää tietä joutuisasti ja pian olimme parkkeeranneet automme rantakadun varteen. Iltapalat jäivät tällä kertaa väliin ja suuntasimme kerrankin ajoissa nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti