Päivä 1: Lentomatka aavekylään

Keikka oli huikea, mikä Dragonforcen tuotantoa vähänkään tuntevalle ei ole mikään yllätys. Myös lämppäreistä toinen, Huntress onnistui tekemään meihin suuren vaikutuksen. Keikan jälkeen pistäydyimme vielä keikalla olleiden ystäviemme kanssa oluella Teerenpelissä; hyvä paikka ja hyvää talon omaa vehnäolutta.

Huntress

Dragonforce

Noin neljän tunnin rentouttavien yöunien jälkeen heräsimme kellon soittoon. Nautimme kevyen aamiaisen, keräsimme tavaramme laukkuihimme ja menimme odottelemaan tilaamaamme lentokenttätaksia hotellin aulaan. Taksi tuli noutamaan meitä ajallaan ja pääsi perille lentoasemalle hyvissä ajoin ennen lentomme lähtöä.

Olimme tälläkin kerralla tehneet check-in:in jo edellisenä iltana, joten tehtäväksemme jäi ainoastaan boarding passien ja matkalaukkutarrojen tulostus sekä laukkujen jättö tiskille. Itseasiassa Blue1 näyttää siirtyneen toiminnassaan sellaiseen käytäntöön, ettei check-in:iä pysty tavallinen ihminen edes tekemään tiskillä. No meillehän tämä passaa. Sen verran eksoottisia systeemejä on tullut näilläkin matkoilla välillä käytettyä, että tutulla ajatusmaailmalla varustettu, suomea puhuva robottivirkailija on takuulla sieltä helpoimmasta päästä.

Istumapaikkamme ensimmäisellä etapilla olivat koneen toiseksi viimeisellä penkkirivillä. Kyseisellä konetyypillä tämä tarkoittaa sitä, että ikkunapaikka sijaitsee noin 30 cm päässä suihkumoottorista. Ikkunasta avautuva näköala sisältää siis lähinnä turbiinin pyöreän kyljen ja moottorin kanssa samaan tahtiin heiluvia kuusioruuveja. Kaipa se ruuvien heiluminen kuuluu asiaan niinkuin siipienkin heilunta lennon aikana.

Kööpenhaminan lentoasemalla bongasimme pikaisesti yhden geokätkön ja söimme maukkaat mutta varsin arvokkaat voileivät. Näiden välttämättömien toimien lisäksi meille jäi vielä pari tuntia aikaa istuskeluun ja mannermaisesta matkatunnelmasta nauttimiseen. Mikäs siinä on istua ja ihmetellä, kun ei ole mihinkään kiire.

Köpiksen kentällä

Milanon lento määrättiin lähtemään Kööpenhaminan lentoaseman sikaosastolta, jossa jouduimme jonottamaan pääsyä lähtöportille jonkinlaisessa käytävän tapaisessa odotustilassa. Ilmeisesti meidän tyyppinen syysmatkailu ei ole yleisesti ottaen kovin suosittua, koska kone näytti olevan puoliksi tyhjä. Tällä kertaa istumapaikkamme olivat koneen etuosassa ja näimme jopa ulos ikkunasta. Tarjoilu pelasi totuttuun tyyliin ja saimme taas kerran kahvimme. Lentosää oli kertakaikkisen upea ja loppumatkasta pääsimme ihailemaan lumihuippuisia Alppeja pilvettömän taivaan läpi. Onhan tästä pari kertaa tullut aiemminkin yli lennettyä, mutta aiemmilla kerroilla vuoret ovat olleet aina enemmän tai vähemmän pilvien peitossa. Nyt ei. Wau!

Lumihuippuiset Alpit

 

Kööpenhaminan jälkeen Malpensan (Milano) lentoasema näytti pieneltä ja hiljaiselta. Keräsimme laukkumme hihnalta ja lähdimme tiedustelemaan seuraavan päivän bussin lähtöpaikkaa. Ennakkotietojen mukaan lähtöpaikan koordinaatit olivat ovi 4 ja laituri 21. Menimme ulos ovesta 4 todetaksemme, että laiturien suurin numero on 20. Pyörimme aikamme kadonnutta laituriamme etsien kunnes lopulta nöyrryimme kysymään apua laiturilla 20 palloilevalta laukkupojan näköiseltä hepulta. Heti speksimme nähtyään tyyppi viittasi määrätietoisesti vasemmalla kädellään ja lähes naurahtaen kertoi laiturimme sijaitsevan oven 7 lähellä. Selvähän tämä: Kun italialainen kirjoittaa numeron 4, tarkoittaa hän oikeasti numeroa 7. Helppoa kuin heinänveto.

Laituria etsiessä tuli jano. Kaikkea turhaa kommunikaatiota (näin ensimmäisenä päivänä) välttääksemme päätimme hankkia ehdan pullollisen lähdevettä kolikkoautomaatista. Meitä ennen ehti masiinaan syöttämään killinkinsä keski-ikäinen mieshenkilö. Hetken kuluttua alkoi edeltämme kuulua ähinä, puhina ja vaimea italiankielinen manaus. Tyypillä oli sisässä 1,30€, jolla summalla hän yritti huonolla menestyksellä ostaa 1,30€ maksavaa vesipulloa. Samoja vesipulloja näytti olevan viereisessä lokerossa myös hintaan 1,40€. Aikansa eri näppäinyhdistelmiä paineltuaan kaveri lähti juoksemaan hullun vauhdilla pois paikalta huudellen meille: "dieci centi, dieci centi!!!!". No tuon verran italiaa minäkin ymmärrän ja yritin tarjota kymmensenttistä lompakostani. Kaveri oli kuitenkin päättänyt hankkia kirotun vesipullon omilla varoillaan ja juoksi parin sadan metrin päässä olevan seurueensa luo puuttuvaa summaa hakemaan. Jäimme kiltisti vahtimaan automaattia, ettei kukaan käy kuittaamassa  miesraukan sijoitusta omiin tarkoituksiinsa. Pian saimme mekin vesipullomme ja samalla toisen oppitunnin italialaisesta matematiikasta: Kun italialainen kirjoittaa rahasumman 1,30€, tarkoittaa hän oikeasti 1,40€.

Huomisen lähtölaituri oli paikallistettu ja vesi hankittu ja pienen etsinnän jälkeen löysimme alemmasta kerroksesta jopa lentokenttäbussin, jolla pääsisimme tänään hotellillemme. G-voimia uhmaten seisoimme  laukkuinemme huojuvassa bussissa, kunnes näyttötaulu kertoi seuraavan pysäkin olevan Case Nuove. Juuri tuon nimisessä kylässä piti hotellimme ollakin. Saimme bussin pysähtymään viimetingassa oikealle pysäkille. Kävelimme puolen kilometrin matkan hotellillemme läpi hiljaisen ja aution pikkukylän. Saimme hotellihuoneemme ja toisella yrittämällä jopa huoneeseen sopivan avainkortin.  Samalla saimme kolmannen oppitunnin italialaista matematiikkaa: Numeroiden suuruusjärjestys italiassa on 3,1,2. Tätä kaavaa tuntui ainakin huoneiden numerointi eri kerroksiin noudattavan.

Lepohetken jälkeen teimme pienen kävely- ja valokuvauskierroksen tässä oudossa aavekylässä ja onnistuimme täydentämään paikallisessa kioskissa muonavarastojamme sen verran, että eläisimme seuraavaan päivään; mitäs muuta sitä matkalainen tarvitseekaan kuin pullon halpaa (3,50 €) viiniä ja pussillisen perunalastuja. ...ainiin ja rasiallisen apteekkarin salmiakkia, jota täällä päin myydään nimellä "Tabu".

Tällaisia aavetaloja Case Nuove oli täynnä. Ovet ja ikkunat oli muurattu umpeen.

Case Nuoven kuollut pääkatu

Huomenna matka jatkuu sitten linja-autolla Sveitsin halki Liechtenstainiin. Oikea reissumoodi on nyt taas saavutettu, joten eiköhän sekin siitä lutviinnu. Asioilla tuntuu olevan taipumus järjestyä tavalla tai toisella.