24.5.2013

Päivä 13: Myrskytuulta

Tavoistamme poiketen heräilimme aamulla aikaisin, koska Pian oli ehdittävä lentoasemalle jo aamupäivän puolella. Söimme vaatimattoman aamiaisemme ja saatoimme kotiinlähtijän vesisateessa lentokenttäbussin pysäkille. Kävelimme nopeasti sateisen ja tuulisen kaupungin läpi, haimme kaupasta täydennyksiä ruokavarastoomme ja palailimme takaisin kämpillemme. Turhaapa me siellä ulkona tällaisella säällä itseämme kastellaan.
Sataa!
Lepäilimme kaikessa rauhassa muutaman tunnin tarkistaen aina välillä ulkosalla vallitsevan säätilan ikkunastamme. Lopulta sade taukosi ja pilvien välissä alkoi pilkottaa sinistä taivasta. Sään huomattavasta paranemisesta huolimatta voimakas tuuli tuntui pitävän vielä pintansa ja pärskyttävän korkeita aaltoja vasten rantakallioita. Ryhdistäydyimme, keräilimme itsemme sängynpohjalta ja lähdimme kävelemään kohti kaupunkia rantakatua pitkin.

Sää oli vielä tuulinen mutta onneksi jo siedettävän lämmin. Kuvailimme kuohuavaa merta ja rantaviivaa vasten pärskyviä korkeita aaltoja. Kuljimme vanhankaupungin toiselle puolelle, missä seurailimme turistien ja kalastajien taistelua rantapolun ja laiturin vallanneita aaltoja vastaan. Lopulta uskallauduimme itsekin juoksemaan laiturin poikki, Lovrijenac-linnakekalliolle vievien portaiden alapäähän. Kiipesimme linnakkeelle nauttimaan hetkeksi alhaalla kaikuvasta aaltojen jylinästä ja komeista merimaisemista.
Museovahti?
Aurinko paistoi, mutta "myrsky" jatkui
Aika rohkea oli tuo kalastaja keltaisessa sadeasussaan
 

Lopulta onnistuttiin menemään rapuille kuivina
Kaupunginmuuri
Auringon jo alkaessa laskemaan palailimme sataman ja kaupan kautta huoneistoomme. Päiville tuntuu iskevän päälle jonkinlainen kurkkutauti, joten on varmaan parasta ottaa iltakin hieman rauhallisemmissa merkeissä, omassa kämpässä tortellineja keitellen. Ihan hyvä päivähän tästäkin kuitenkin loppuviimeksi tuli, vaikka piti olla umpisateinen. Sitten olisi vielä jäljellä yksi kokonainen päivä näitä maisemia ja lauantaina lennot Suomeen ja sorvin ääreen.
Aallonmurtajaa oli pakko mennä ihmettelemään
Hienosti toimi
Ei näkynyt penkeillä ketään...
Kauniit maisemat ja omea pauhu
Ja sitten kämpille lepäämään

Päivä 12: Sadetta ja niitä nähtävyyksiä

Illan voitonjuhlista johtuen aamuinen herääminen ja liikkeellepääsy kestivät tavallistakin kauemmin. jakaannuimme kahteen operatiiviseen osastoon. Kari suuntasi viereiselle rannalle istuksimaan ja kirjoittelemaan. Päivi ja Pia lähtivät puolestaan kirkkoja ja luostareita ihmettelemään. Sovimme parin tunnin päähän tapaamisajan keskustaan. Melkein samantien ulos päästyämme alkoi päivän ensimmäinen vesisade ja jostain kaukaa meren päältä kuului ukkosen jylinää. Kuuro oli melko voimakas, mutta lyhytkestoinen ja onnistuimme viettämään sen tahoillamme sateensuojissa kykkien.
Sateisen harmaa päivä vaihteeksi
Koiran kanssa pitämässä sadetta
Vehreä kuja
Joku kirkko sisältä...
...ja ulkoa.
Katedraalin kupoli
Dominikaanisen luostarin sisäpiha
Luostarin kirkko oli aika karu
Lattian alle oli hautoja
Luostarin sisäpihaa
Tapaamisajan koittaessa löysimme toisemme sovitulta aukiolta ja kävimme kahvilla eräässä aukion terasseista. Siinä kahvia juodessamme alkoi taivaalta taas tippua vesipisaroita terassin päivänvarjoihin napsuen. No tällaista epävakaista sen piti tänään ollakin. Joimme kahvimme loppuun ja lähdimme kiertelemään vanhankaupungin katuja pienessä vesisateessa. Kävimme katsastamassa kroaattien pienen katedraalin ja serbien ortodoksikirkon. Molemmat temppelit olivat varsin pieniä ja vaatimattomia ollakseen katolisten tai ortodoksien tekeleitä.
Aukiolla
Koska sää ei näyttänyt paranemisen merkkejä, painelimme seuraavaksi sataman laidalla sijaitsevaa meriakvaariota ihmettelemään. Hämärässä hallissa oli joitakin kymmeniä pienehköjä akvaarioita, joissa uiskenteli kaikenkarvaisia kaloja ja äyriäisiä. Jotain juuri sellaista siis, mitä voi tuollaisesta paikasta odottaakin. No ehkä siinä kuitenkin muutamalle eurolle sai vastinetta ja hetkeksi sateensuojaa.
Omituinen rapu
Näyttelyhalli oli täynnä pieniä ja karuja altaita, joissa olisi välillä toivonut olevan muutama lisäkuutio tilaa eläimille. Esim. Linnanmäen Sea Lifeen verrattuna paikka oli todella surkea.
Maastoutumisnäytös
Tiivis tunnelma tässäkin altaassa
Tylyt tuijotukset lasin takana
Satamassa taas
Katedraali
Seuraavaksi suuntasimme jonkinlaiseen luostarinpohjaan rakennettuun apteekkimuseoon. Lippurahastajalla oli ilmeisesti syntymäpäivä tai muuten vaan lääkkeet kohdallaan, sillä pääsimme sisään "kolme kahden hinnalla". Katselimme tunnin verran kirjoja, reseptivihkoja, koruja ja pyhäinjäännöskoteloita, jonka jälkeen pitelimme vielä hetken sadetta atriumin reunalla istuen.

Fransiskaaniluostarilla sadetta pitämässä
Olimme saaneet kulutettua nähtävyyksissä sen verran aikaa, että saatoimme nyt mennä hyvällä omallatunnolla syömään. Menimme sisään satama-altaan reunalla sijaitsevaan halpoja pizzoja mainostavaan ravintolaan. Meidät ohjattiin pöytään ja saimme eteemme ruokalistat, joissa ei ollut merkkiäkään isolla mainostetuista pizzoista. Hetken pizzatonta listaa selailtuamme pyysimme tarjoilijaa tuomaan meille listan, jonka sitten saimmekin ilmeisen pettyneeltä tarjoilijalta. Ilmeisesti pizzat toimivat paikassa lähinnä sisäänheittotäkynä, jolla asiakkaat saadaan sisään kalliimpia annoksia syömään. Saimme ja söimme alkuhämmingistä huolimatta herkulliset pizzamme ja lähdimme palailemaan takaisin asunnollemme. Suttuisesta säästä ja tuulesta johtuen jätimme perinteisen iltakuvauskierroksemme suosiolla väliin.
Epävakainen sää jatkui
Sääennusteen mukaan myös huomenna pitäisi sitten sataa koko päivän vettä. Lisäksi Pia lähtee aamulla kotimatkalle. Katsotaan nyt tuleeko huomisesta pelkkä lepopäivä kämpillä. Kyllähän tässä on lämmintä toki riittänytkin jo yhden lomareissun tarpeisiin.

23.5.2013

Päivä 11: Kukkula ja muuri

Uusi aurinkoinen päivä. Myöhäisen aamupalamme jälkeen olimme taas lähtökunnossa. Ilman suurempia kiertelyitä kävelimme muutaman sadan metrin päässä asunnoltamme sijaitsevalle köysirata-asemalle. Jonotimme vuoroamme vartin polttavassa helteessä parin kiinalaisryhmän kanssa, jonka jälkeen meidät vedettiin lasikopissa muutaman sadan metrin korkuiselle Srd-kukkulalle. Ilma ylhäällä oli hieman ala-asemaa viileämpi. Ihailimme maisemia muiden turistien kanssa ja kuvasimme läheisellä pellolla laiduntaneita vuohia, jonka jälkeen vierailimme kukkulan päällä sijaitsevassa Napoleonin aikaisessa linnakkeessa. Linnakkeella oli ollut Dubrovnikin kannalta merkittävä rooli Kroatian isänmaallisessa sodassa (Homeland War) 90-luvun alussa, josta syystä paikalle oli pystytetty aiheeseen liittyvä museo ja valokuvanäyttely. Ennen alaspäin lähtöämme nautimme vielä lounaaksi sämpylät näköalaravintolassa, samalla kun odottelimme köysiradalle johtavan kiinalaisjonon lyhenemistä.
Rannalla valmisteltiin isoja pokkurointibileitä illaksi
Dubrovnikin vanhakaupunki gondolihissin yläasemalta kuvattuna
Maisemaa kukkulan toisella puolella. Ilmeisesti läntti Bosnia-Hertsegovinaakin näkyi korkeimman nyppylän kohdalla.
Satamassa käväisi tänään melko iso purjelaivakin
Matka kukkulalle kesti pari minuuttia gondolilla
Päästiin ihastelemaan vuohilaumaakin lähietäisyydeltä
    

Pikkukilejä makoili kukkapuskissa
 

Rinteessä oli hienoja värikkäitä kukkia
Linnake, jossa sotanäyttely sijaitsi
Takaisin alhaalle päästyämme kävimme hakemassa kioskilta muutaman pullon juotavaa seuraavaa koitostamme varten. Olimme nimittäin päättäneet kiertää vielä tälle päivälle vanhaakaupunkia ympäröivän muurin. Polttavassa kuumuudessa kiipesimme varjopaikkoja tarjoamattomalle muurille, jota lähdimme pakollisen kiertosuunnan mukaisesti kiertämään vastapäivään. Muurilta avutui hyvät näköalat sekä itse kaupunkiin että ympäröiville vuorille ja merelle. Parituntisen, valokuvauksentäyteisen kierroksemme loppuvaiheessa aurinko alkoi mennä vähitellen pilveen, mikä toi mukavaa viilennystä paahtavaan auringonpaisteeseen verrattuna. Juuri ennen alas laskeutumistamme tipahti päällemme muutama vesipisarakin. Olimme olleet liikkeellä jo täyden työpäivän mitan, joten suuntasimme seuraavaksi kämpillemme illan koitoksia, eli ruokailua varten lepäilemään.
Muurilla
Dominikaaninen luostari
Kirkontorneja
Vanhankaupungin kattoja ja ortodoksikirkko
Ja taas joku kirkko
Fransiskaaniluostari ja pääkatu
Serbien pommittamaa Dubrovnikia. Tänne Unesco-kohteeseenkin oli sitten niiden pakko ammuskella...
Muurin korkeimmissa kohdissa alkoi kyllä huipata, kun katsoi alas

Pilvet toivat kaivattua viilennystä muurille
 
 
 
 

Juhlapaikalla alkoi kaikki olla valmista ja bändikin ehti tehdä sound-checkinsä juuri ennen pientä vesikuuroa
Tunnin-parin mittaisen hengähdystauon jälkeen suuntasimme taas kohti vanhaa keskustaa. Kiertelimme hetken ravintoloiden ruokalistoja selaillen, kunnes löysimme sopivantuntuisen paikan kivenheiton päässä keskuskadusta. Nautimme simpukkamme, kala-, ja kana-annoksemme viereisen pöydän brittiseurueen hääpäiväjuhlintaa ja laulamista kuunnellen. Kovin on outoa tuollainen hauskanpito näin suomalaisesta näkövinkkelistä katsottuna. Pönöttää kai sitä tuollaisissa tilaisuuksissa pitäisi, eikä tuolla tavalla yleisellä paikalla meluta.

Kämpille palatessamme poikkesimme vielä metelin ja laulun houkuttelemina erääseen matkan varrelle osuneeseen pieneen pubiin. Pian huomasimme käynnissä olevan jonkinlaiset voitonjuhlat. Juteltuamme muutaman asiakkaan kanssa meille selvisi, että paikalla ollut porukka oli voittanut jonkin jalkapallon puulaakisarjan Dubrovnikin mestaruuden. Meno tuntui olevan sen verran kovaa, että päätimme liittyä seuraan hieman pidemmäksikin aikaa. Emme antaneet itseämme yhtään häiritä sen tosiasian, että olimme ainoat jalkapallojoukkueeseen (tai pelaajien tyttöystäviin) kuulumattomat henkilöt paikalla. Päinvastoin - tätä parempaahan ei voi reissussa tapahtuakaan!
Kroatialaiset voitonlaulut raikasivat läpi yön