24.5.2013

Päivä 13: Myrskytuulta

Tavoistamme poiketen heräilimme aamulla aikaisin, koska Pian oli ehdittävä lentoasemalle jo aamupäivän puolella. Söimme vaatimattoman aamiaisemme ja saatoimme kotiinlähtijän vesisateessa lentokenttäbussin pysäkille. Kävelimme nopeasti sateisen ja tuulisen kaupungin läpi, haimme kaupasta täydennyksiä ruokavarastoomme ja palailimme takaisin kämpillemme. Turhaapa me siellä ulkona tällaisella säällä itseämme kastellaan.
Sataa!
Lepäilimme kaikessa rauhassa muutaman tunnin tarkistaen aina välillä ulkosalla vallitsevan säätilan ikkunastamme. Lopulta sade taukosi ja pilvien välissä alkoi pilkottaa sinistä taivasta. Sään huomattavasta paranemisesta huolimatta voimakas tuuli tuntui pitävän vielä pintansa ja pärskyttävän korkeita aaltoja vasten rantakallioita. Ryhdistäydyimme, keräilimme itsemme sängynpohjalta ja lähdimme kävelemään kohti kaupunkia rantakatua pitkin.

Sää oli vielä tuulinen mutta onneksi jo siedettävän lämmin. Kuvailimme kuohuavaa merta ja rantaviivaa vasten pärskyviä korkeita aaltoja. Kuljimme vanhankaupungin toiselle puolelle, missä seurailimme turistien ja kalastajien taistelua rantapolun ja laiturin vallanneita aaltoja vastaan. Lopulta uskallauduimme itsekin juoksemaan laiturin poikki, Lovrijenac-linnakekalliolle vievien portaiden alapäähän. Kiipesimme linnakkeelle nauttimaan hetkeksi alhaalla kaikuvasta aaltojen jylinästä ja komeista merimaisemista.
Museovahti?
Aurinko paistoi, mutta "myrsky" jatkui
Aika rohkea oli tuo kalastaja keltaisessa sadeasussaan
 

Lopulta onnistuttiin menemään rapuille kuivina
Kaupunginmuuri
Auringon jo alkaessa laskemaan palailimme sataman ja kaupan kautta huoneistoomme. Päiville tuntuu iskevän päälle jonkinlainen kurkkutauti, joten on varmaan parasta ottaa iltakin hieman rauhallisemmissa merkeissä, omassa kämpässä tortellineja keitellen. Ihan hyvä päivähän tästäkin kuitenkin loppuviimeksi tuli, vaikka piti olla umpisateinen. Sitten olisi vielä jäljellä yksi kokonainen päivä näitä maisemia ja lauantaina lennot Suomeen ja sorvin ääreen.
Aallonmurtajaa oli pakko mennä ihmettelemään
Hienosti toimi
Ei näkynyt penkeillä ketään...
Kauniit maisemat ja omea pauhu
Ja sitten kämpille lepäämään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti