Päivä 10: Lokrum

Dubrovnikissa on näköjään aina hyvä sää. Ja koska oli näin hyvä sää, päätimme toteuttaa jo pari päivää mielessä hautuneen suunnitelman ja piipahtaa kaupungin edustalla sijaitsevalla pienellä saarella. Vanhankaupungin satamasta kulkee saarelle veneitä puolen tunnin välein, kesäaikaan todennäköisesti useamminkin. Kävelimme siis asunnoltamme suoraan satamaan, jossa hankimme liput Lokrumin visiittiä varten. Ainoa satamalaiturin lippupöydästä myytävä lipputyyppi sisältää edestakaisen matkan saarelle sekä pääsymaksun saarella sijaitsevalle luonnonsuojelualueelle. Millekään muulle lipputyypille ei ole tarvettakaan, sillä saarella ei ole vakituista asutusta eikä majoitustoimintaa.

Venematka saareen kestää noin varttitunnin. Lokrumin satama käsittää pienen laiturin sekä jonkinlaisen askeettisen opastuskeskuksen, sekä hieman etäämmällä rannasta sijaitsevan kahvilan. Olimme juuri ennen lähtöämme syöneet aamiaista, joten kahvilapalveluille ei ollut tässä vaiheessa tarvetta. Lähdimme kulkemaan ensin saaren länsirantaa pitkin kohti pohjoista kärkeä. Ilmeisesti kaikki suurta yleisöä kiinnostavat kohteet sijaitsevat saaren eteläosassa, sillä saimme kulkea tämän parin kilometrin mittaisen reittimme lähes yksiksemme. Seudun mielenkiinnottomuudesta kertoo paljon sekin, että suurin osa meitä vastaan tulleista vierailijoista näytti (ja kuulosti) olevan suomalaisia. Niin oli varmaan heitäkin alkanut kaupungin häly ahdistamaan niin, että oli täytynyt tänne erämaahan tulla yksin vaeltamaan.

Lauttamatkalla Lokrumiin

Tällä paatilla saavuttiin

Luostarin raunioita

Ihmiset sai väistellä riikinkukkoja ja -kanoja

Oliivipuulehto oli yli 300 vuotta vanha

Kivikkoinen ranta

 

Osa polusta kulki mukavasti varjossa...

...ja osa paahtavassa auringossa. Paloletkut oli viritelty ympäri saarta valmiiksi ja tupakanpoltto oli saarella kielletty.

 

Koska osa saaren pohjoisen osan poluista oli suljettuna, ilmeisesti korjaustöiden takia, emme päässeet kulkemaan saaren etäisimpään kärkeen asti. Avoinna olevia teitä pitkin kipusimme saaren keskellä sijaitsevalle linnoituskukkulalle, josta kävimme ihailemassa joka puolelle esteettömästi avautuvia maisemia. Saatuamme tarpeeksemme maisemista laskeuduimme alas kukkulalta ja vierailimme nopeasti sataman lähellä sijaitsevassa kaktuksiin, palmuihin ja riikinkukkoihin erikoistuneessa kasvitieteellisessä puutarhassa. Riikinkukkoja saarella näyttikin olevan vähän joka puolella, milloin milläkin oksalla kiekumassa.

Näkymä linnakkeen päällä

Etsi kuvasta lisko...

 

Linnakekin oli saanut osumia viimeisimmässä sodassa?

 

Kuva valehtelee, tämäkin mäki oli ihan kiitettävän jyrkkä

Kaktukset kukkivat kasvitieteellisessä puutarhassa

Palmuosastolla

Puussa kiekuva riikinkukko (on muuten rumaääninen elikko!)

Koska olimme nyt sopivasti taas menomatkalla havaitsemamme kahvilan läheisyydessä, kävimme nauttimassa siellä kitaransoiton säestyksellä päivän "special offerit" (sämpylä + juoma + partaveden makuinen jäätelö). Siinä hetken varjossa lepäiltyämme olimme taas valmiit jatkamaana matkaamme.

Saaren eteläpuolella polkuja näytti olevan huomattavasti enemmän kuin pohjoisessa. Uimareita varten oli viritelty allastikkaita pitkin kallioisia rantoja, ja näyttipä siellä-täällä aina muutama ihminen olevan kellumassakin. Jatkoimme matkaamme rantapolkua pitkin nudistirannan rajalle asti. Koska polunvarteen pystytetty kyltti kielsi sekä vaatteet että kamerat, ja meillä oli mukana molempia laittomuuksia, katsoimme parhaaksi kääntyä sisämaahan päin. Nudistileirin kierrettyään polku palaili takaisin meren äärelle. Aina välillä polku nousi korkeille rantakallioille, kulkien kuitenkin keskimäärin koko ajan sisemmällä ja pöheikön keskellä.

Riikinkanaset rantatunnelmissa

Hurjia pudotuksia polun varrella

Lähellä saaren eteläisintä kärkeä sijaitsee jonkinasteinen laguunin tapainen järvi. Vaikka oli vasta toukokuu ja jo melko myöhäinen iltapäivä, näytti järven rannalla olevan kohtalaisen paljon väkeä. Nähtävästi sisämaassa ilma on lämpimämpää ja vesi laguunissa mukavampaa uitavaa. Jatkoimme matkaamme saaren viimeiseen kärkeen asti, jossa porrasmaiset suuret kalliot muodostavat leveän rantakaistaleen. Istahdimme hetken kallioilla, jonka jälkeen lähdimme palailemaan satamaa kohti.

Hassut kalliot

Kari uskaltautui jopa hetkeksi lllumaan tuollaiseen lätäkköön. Mereen ei näillä aallokoilla ollut mitään asiaa, sen verran ikävää kivikkoa rannassa oli.

The Dead Sea of Lokrum

Jouduimme odottelemaan seuraavaa venevuoroa puolisen tuntia. Lisäksemme venettä odottelemaan saapui satakunta ihmistä sekä parikymmentä riikinkukkoa. Ilmeisesti turisteilla on tapana syöttää loput eväänsä linnuille tässä vaiheessa. Fiksuja elikoita tuntuvat nuo riikinkukot olevan.

Kotisatamaan päästyämme suuntasimme kaupan kautta kämpillemme, jossa nautimme päivälliseksi ihan itse keittämäämme pastaa. Muutaman hetken ruokaa sulateltuamme suuntasimme vielä ulos iltaruskoa ihailemaan. Alustava suunnitelma oli käydä ottamassa muutama valokuva läheiseltä rannalta. Takaisin palatessamme huomasimme kiertäneen lähes koko kaupungin ympäri ja viettäneemme reissussa kolme tuntia. Hups.

Skala-paatti, jolla päivällä huristelimme Lokrumiin

Pile-portti