Dubrovnikin huoneistomme on melko vilkkaan rantakadun varrella. Paikalliset tommimäkiset kokeilevat yöaikaan ikkunamme takana kuinka kovaa auto kulkee alamäkeen; äänestä päätellen aika kovaa. Ohi menevistä autoista huolimatta (ja ehkä niistä johtuenkin) nukuimme aamulla tututun pitkään. Kellon käydessä puolta päivää olimme vihdoin lähtökunnossa.
Kävimme katsastamassa heti huoneistomme alapuolella sijaitsevan uimarannan ja siellä hikipäissään makaavat turistit. Uimarannalta päästyämme kävelimme läpi Dubrovnikin vanhankaupungin hikisiä turistiryhmiä parhaamme mukaan väistellen. Suurin osa ihmisistä näytti kulkevan numerolätkällä varustettujen opaskierrosten mukana jotain jonninjoutavia selityksiä korvalapuistaan kuunnellen. Olisihan se kai tuokin yksi tapa tutustua kaupunkiin...ei vaan oikein se meille luonteva.
 |
| Rannalla tarkeni taas |
 |
| Ahdistavan täysi vanhakaupunki |
 |
| Kujat on kapeita ja rappusia riittää |
Vanhankaupungin ja turistimassojen jälkeen suunnistimme kohti merenrantaa, josta löysimme mukavan ja rauhallisen puiston. Jostain syystä saimme olla tässä mukavan viileässä puistossa lähes itseksemme. Tällaiset paikat eivät näköjään kuulu opasmatkojen kohteisiin, ja hyvä niin. Puiston ja pienen oluen mittaisen lepotauon jälkeen kiipesimme Lovrijenac-linnakkeeseen todetaksemme sinne olevan maksullisen sisäänpääsyn. Ajatuksenamme oli hankkia jossain vaiheessa viikon mittainen Dubrovnik-passi, jolla pääsee sisään kaikenlaisiin paikkoihin. Tätä passia meillä ei vielä ollut, emmekä halunneet maksaa turhanpäiten pääsymaksuja paikkoihin, jonne saattaisimme päästä sitten passin kanssa ilmaiseksi.
 |
| Jos vanhakaupunki onkin täynnä, niin puistossa ei sitten taas ollut ketään meidän lisäksi |
 |
| Ihanan viileä ja hiljainen puisto |
 |
| Nunnaluostari |
 |
| Oluttauko |
 |
| Matkalla Lovrijenac-linnakkeelle |
 |
| Näkymiä ylhäältä |
 |
| Kaupungin muurilla riitti porukkaa, mutta linnakkeella maleksi turisteja harvakseen |
Palailimme takaisin majapaikkaamme vanhankaupungin kujia pitkin ja haimme matkan varrelle osuneesta leipomosta täytetyt sämpylät lounaan virkaa hoitamaan. Lepäilimme pari tuntia huoneistostamme löytyneitä matkaoppaita ja karttoja selaillen. Illan hieman viiletessä keräilimme taas kerran kameramme mukaamme ja suuntasimme kohti kaupungin viereistä aallonmurtajaa. Paikalla oli lisäksemme muutamia muihmisiä, mutta päivällä katuja täyttäneistä turistimassoista ei ollut täällä tietoakaan. Ihailimme aikamme laskevaa aurinkoa ja hämärtyvää maisemaa. Kiertelimme parin kujan verran sopivaa ruokapaikkaa etsien, kunnes löysimme sopivan pikku terassin melkein pääkadun varrelta. Nautimme rauhassa päivällisemme (joka muuten ei ollut tällä kertaa pizzaa) ja poikkesimme vielä illan päätteeksi aiemmin bongaamallemme jazz-terassille.
 |
| Aallonmurtajalla |
 |
| Jazz-kahvilassa. Dubrovnikin vanhakaupunki on mukavan tunnelmallinen iltaisin, kun useissa paikoissa soi live-jazz, eikä mikään budvalainen diskojumputus. |
 |
| Kaupunki on parhaimmillaan yöaikaan |
Huomenna katsotaan sitten pääseekö tuonne makuuhuoneemme ikkunasta näkyvälle saarelle jotenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti