17.5.2013

Päivä 6: Epävakaista

(Kuvat tähänkin tulossa jälkitoimituksena)

Budvan aamu valkeni pilvisenä, mutta lämpimänä. Pienen aamupalan jälkeen keräilimme kameramme mukaamme ja lähdimme katselemaan viereisten sataman ja vanhankaupungin meininkiä. Aluksi kävelimme hetken hotellin vierestä lähtevää rantapolkua pitkin pienelle hiekkaranalle asti. Polku näytti loppuvan tälle rannalle, ja kun sääkin oli pilvinen, eikä meillä ollut mukanamme edes rantakamppeita, käännyimme takaisin kohti lähtöpistettämme.
Harmaa aamu Budvassa

Lisää kuvateksti
 



Kiviä ylhäältä ja hyökyaaltoja sivulta
Toiseen suuntaan hotellistamme sijaitsee pieni muurein ympäröity vanhakaupunki, jonne jatkoimme kulkuamme. Meidän lisäksemme siellä täällä pitkin kujia harhaili muutamia pieniä turistiryhmiä. Kujien trendikahvilat ja muotiputiikit näyttivät jo pääosin avanneet sesonkinsa. Muutamia kahviloita laitettiin vasta kesäkuntoon, mutta periaatteessa kaikki oli valmista suuria turistilaumoja varten.
Vanhankaupungin kujilla

Numeroinnista pätellen tämä talo oli restauroitu vastikään



Kiertelimme aikamme kujia ja aukioita ihmetellen, nautimme muutaman euron hintaiset ja jättiläiskokoiset lämpimät leivät, jonka jälkeen jatkoimme matkaa sataman ohi koko kaupungin mittaista rantakatua pitkin. Vesi oli vielä sen verran kylmää, että vain pari rohkeaa turistia (avantouimaria?) oli uskaltautunut veteen. Myös rantojen aurinkotuolit odottelivat vielä lämpimämpiä kelejä ja käyttäjiään. Epävakainen sää, pienet sadekuurot ja tuuli pitivät kaupungissa olevat muutamatkin turistit visusti siätiloissa. Meille tämä oli juuri sopiva sää; ei liian kuuma, ei nahkaa polttavaa aurinkoa ja aina välillä iholle muutama viilentävä sadepisara.

Ökypaatteja oli satamassa täälläkin
 






Hiljaista oli rannalla

Kari uskaltautui veteen
Sai se jonkun sintin

Vastarannalle kohosi uusia hotellikomplekseja

Budvalainen rantavahti?
Pari kilometriä rantaa pitkin hortoiltuamme käännyimme takaisin hotellille. Kävimme matkalla kaupassa ja täydensimme ruokavarastojamme. Lepäilimme ja kahvittelimme muutaman tunnin isolla parvekkeellamme edessä avautuvia maisemia ihaillen. Illan pimetessä keräilimme taas itsemme ja kuvauskalustomme ja suuntasimme samoille vanhankaupungin kulmille missä olimme jo päivälläkin käppäilleet. Ihmisiä oli liikkeellä suunnilleen saman verran kuin silloinkin. Erotuksena päivän elämänmenoon pauhasi muutamilla terasseilla nyt ainakin 100 dB voimalla tasainen techno/club/tms. paskajumputus. (P.S. Sitten kun voitan lottovoiton, perustan tänne isoilla ämyreillä varustetun death metal -kahvilan ihan vaan piruuttani)


Siinä ihmetellessämme alkoi sade hieman yltyä ja muutaman hetken kuluttua pimeää taivasta valaisi ensimmäinen salama. Ja sekös pisti meihin valokuvaajiin liikettä - täytyyhän sitä nyt yksi salaman kuva saada talteen. Kyttäsimme vesisateessa aikamme ja saimmekin napattua muutaman salamalla koristellun otoksen. Lopulta sade alkoi olla sen verran voimakas ja kuuro sen verran kaukana, että päätimme palailla hotellille. Olihan meillä sentään sielläkin iso parveke, jossa voisimme jatkaa harrastustamme. Ukkoskuuro jatkui vielä sen verran, että saimme vielä napattua muutaman uuden otoksen. Melko pian mereltä sisämaahan päästyään menetti voimansa, taivas rauhoittui ja mekin pääsimme siirtymään yöpuulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti