Päivä 8: Kelpo bussilla Dubrovnikiin

Pakkasimme tavaramme matkalaukkuihin, luovutimme huoneemme avaimet ja jätimme laukut säilytykseen respakopin nurkkaan. Koska bussimme lähtöaika oli vasta kahden jälkeen iltapäivällä, meille jäi vielä pari tuntia aikaa kierrellä hotellimme ympäristössä.

Päivä oli Budvassa viettämistämme ehdottomasti aurinkoisin. Kävimme kävelemässä saman pienen rantapolun pätkän, jonka olimme kävelleet heti ensimmäisenä kaupungissaolopäivänämme. Rannoilla näytti olevan väkeä moninkertainen määrä aiempiin päiviin verrattuna. Rantareitin käveltyämme suuntasimme vanhaankaupunkiin tuttuja kujia ja aukioita pitkin. Kiipesimme vanhaakaupunkia ympäröivän muurin päälle, jota pitkin pääsimme kiertämään toiselle puolelle keskustaa. Kuinka me vasta nyt tämän paikan löysimme? Olimmehan olleet tällä kuitenkin jo pari päivää aiemminkin.

Vahtikoira makoili tällä kertaa ravintola-aukiolla, huijari-Mozartin terassin edustalla.

Pikkupoika otti ilon irti aalloista

 

 

Bussin lähtöajan lähestyessä kävimme hakemassa matkalaukkumme säilytyksestä ja raahasimme ne noin kilometrin päässä sijaitsevalle linja-autoasemalle. Hankimme matkaliput noin tunnin päästä lähtevään Dubrovnikin bussiin ja siirryimme vartioidun portin läpi lähtevien bussien osastolle. Koska meillä oli sekä aikaa että jano, kävimme ostamassa kahvilasta itsellemme juotavaa. Siinä kahvilan pöydässä istuessamme näytti bussimmekin jo tulevan paikalle hyvissä ajoin ennen lähtöaikaa. Joimme rauhassa juotavamme loppuun ja siirryimme jonottamaan sisälle bussiin. Koska lähtöön oli aikaa yli puoli tuntia, ei kuski näyttänyt reagoivan meihin aluksi millään tavalla. Aikamme siinä riikinkukkoja kuvattuamme ja odoteltuamme pääsimme sisään autoon. Meidän lisäksemme bussissa oli vain muutama matkustaja, ja nekin kovin turistin näköisiä. Ilmeisesti paikalliset eivät juurikaan käytä täällä joukkoliikennettä? Joko liput ovat heille liian kalliita tai sitten heillä ei vain ole asiaa kotikaupunkinsa ulkopuolelle.

Vanhankaupungin muurilla

Linja-autoaseman riikinkukot suunnittelevat hyökkäystä bussin kimppuun

Yksi onnistuikin, mutta melkoista räpiköintiä oli se puoli minuuttia, jonka se tuossa ehti roikkua, ennen kuin mätkähti maahan

Seuraavaksi sitten porukalla aseman katolle suunnittelemaan uutta yritystä... ei kauhean fiksun oloisia elukoita olleet nuo.

Paikallisbussi 70-luvulta?

Tämänkertainen bussi oli ihan kelpo. Menomatkan bussiin verrattuna se oli huipputeknologiaa. Ilmastointi toimi ja se oli tasainen, auton käyntiääni oli siedettävä, penkit pysyivät paikoillaan ja ennenkaikkea bussi ei hyytynyt jokaiseen pieneen ylämäkeen. Rajamuodollisuudet hoituivat tuttuun tapaan passeja pariin kertaan keräillen ja takaisin palauttaen. Vaikka meidän osalta kaikki sujui penkeissä istuen, joutuivat viereisen bussin matkustajat kaivamaan matkatavaransa ulos autosta tarkempaa penkomista varten. Kaipa se meillekin olisi ollut huonolla säkällä mahdollista.

Hieno talo Kotorissa

Kotorin rantakatua likaisen bussin ikkunan läpi kuvattuna. Näin jäkliviisaana Kotor olisi saattanut olla paljon mukavampi kohde kuin Budva?

Montenegroa

Saavuimme Dubrovnikiin aikataulun mukaisesti. Etupäässä kelvollisesta bussista johtuen matka-aika tähän suuntaan oli noin tuntia lyhyempi kuin toiseen suuntaan ajettaessa.  Linja-autoasemalta otimme itsellemme taksin, jolla hurautimme toisella puolella kaupunkia sijaitsevan asuntomme eteen. Palloilimme hetken kadulla sopivaa nimikylttiä etsien, kun yksi viereisistä ikkunoista aukeni: Vuokraemäntämme oli onnistunut tunnistamaan meidät tulossa oleviksi asukkaiksi. Saimme avaimemme merinäköalalliseen huoneistoomme, pikaopastuksen asunnon käyttöön sekä jälkitoimituksena lisää vessapaperia ja kapseleita kahviautomaattiin. Kylläpä tässä muutaman päivän kelpaa olla.

Näköala apartmentin ikkunasta. Olisihan tuossa tuo biitsikin heti vieressä, jos sellaisia tykkäisi harrastaa...

Joku oli virittänyt kissalle mukavan riippukeinun ovemme yläpuolelle.

Purimme laukkumme kaappiin, vaihdoimme jalkaan mukavammat kengät ja lähdimme katsastamaan lähimaastoa. Kiersimme satama-altaan taakse ja otimme muutaman kuvan ilta-auringon valossa. Kävimme pikaisesti syömässä laiturin päässä sijaitsevassa ravintolassa, jonka jälkeen palailimme lähikaupan kautta asunnollemme lepäilemään ja katselemaan Euroviisuja, joissa Tanska vei potin ja suomen Krista Siegfrids tuli kolmanneksi viimeiseksi. Kroatia oli muiden balkanilaisten tavoin karsiutunut kisasta pois jo aiemmin. Aina ei voi voittaa.

Lauantai-illan aktiviteetteja paikallisten keskuudessa tuntui olevan häät. Onnistuttiin törmäämään yhteen hääkulkueeseenkin vanhankaupungin kujalla. Soitto ja laulu kaikuivat hienosti muurin seinämistä kauas.

Paikalliset lähdössä iltakalalle.

Kateilla tuntuu olevan kissanpäivät täällä päin maailmaa.