Päivä 11: Kukkula ja muuri

Uusi aurinkoinen päivä. Myöhäisen aamupalamme jälkeen olimme taas lähtökunnossa. Ilman suurempia kiertelyitä kävelimme muutaman sadan metrin päässä asunnoltamme sijaitsevalle köysirata-asemalle. Jonotimme vuoroamme vartin polttavassa helteessä parin kiinalaisryhmän kanssa, jonka jälkeen meidät vedettiin lasikopissa muutaman sadan metrin korkuiselle Srd-kukkulalle. Ilma ylhäällä oli hieman ala-asemaa viileämpi. Ihailimme maisemia muiden turistien kanssa ja kuvasimme läheisellä pellolla laiduntaneita vuohia, jonka jälkeen vierailimme kukkulan päällä sijaitsevassa Napoleonin aikaisessa linnakkeessa. Linnakkeella oli ollut Dubrovnikin kannalta merkittävä rooli Kroatian isänmaallisessa sodassa (Homeland War) 90-luvun alussa, josta syystä paikalle oli pystytetty aiheeseen liittyvä museo ja valokuvanäyttely. Ennen alaspäin lähtöämme nautimme vielä lounaaksi sämpylät näköalaravintolassa, samalla kun odottelimme köysiradalle johtavan kiinalaisjonon lyhenemistä.

Rannalla valmisteltiin isoja pokkurointibileitä illaksi

Dubrovnikin vanhakaupunki gondolihissin yläasemalta kuvattuna

Maisemaa kukkulan toisella puolella. Ilmeisesti läntti Bosnia-Hertsegovinaakin näkyi korkeimman nyppylän kohdalla.

Satamassa käväisi tänään melko iso purjelaivakin

Matka kukkulalle kesti pari minuuttia gondolilla

Päästiin ihastelemaan vuohilaumaakin lähietäisyydeltä

    

Pikkukilejä makoili kukkapuskissa

 

Rinteessä oli hienoja värikkäitä kukkia

Linnake, jossa sotanäyttely sijaitsi

Takaisin alhaalle päästyämme kävimme hakemassa kioskilta muutaman pullon juotavaa seuraavaa koitostamme varten. Olimme nimittäin päättäneet kiertää vielä tälle päivälle vanhaakaupunkia ympäröivän muurin. Polttavassa kuumuudessa kiipesimme varjopaikkoja tarjoamattomalle muurille, jota lähdimme pakollisen kiertosuunnan mukaisesti kiertämään vastapäivään. Muurilta avutui hyvät näköalat sekä itse kaupunkiin että ympäröiville vuorille ja merelle. Parituntisen, valokuvauksentäyteisen kierroksemme loppuvaiheessa aurinko alkoi mennä vähitellen pilveen, mikä toi mukavaa viilennystä paahtavaan auringonpaisteeseen verrattuna. Juuri ennen alas laskeutumistamme tipahti päällemme muutama vesipisarakin. Olimme olleet liikkeellä jo täyden työpäivän mitan, joten suuntasimme seuraavaksi kämpillemme illan koitoksia, eli ruokailua varten lepäilemään.

Muurilla

Dominikaaninen luostari

Kirkontorneja

Vanhankaupungin kattoja ja ortodoksikirkko

Ja taas joku kirkko

Fransiskaaniluostari ja pääkatu

Serbien pommittamaa Dubrovnikia. Tänne Unesco-kohteeseenkin oli sitten niiden pakko ammuskella...

Muurin korkeimmissa kohdissa alkoi kyllä huipata, kun katsoi alas

Pilvet toivat kaivattua viilennystä muurille

 

 

 

 

Juhlapaikalla alkoi kaikki olla valmista ja bändikin ehti tehdä sound-checkinsä juuri ennen pientä vesikuuroa

Tunnin-parin mittaisen hengähdystauon jälkeen suuntasimme taas kohti vanhaa keskustaa. Kiertelimme hetken ravintoloiden ruokalistoja selaillen, kunnes löysimme sopivantuntuisen paikan kivenheiton päässä keskuskadusta. Nautimme simpukkamme, kala-, ja kana-annoksemme viereisen pöydän brittiseurueen hääpäiväjuhlintaa ja laulamista kuunnellen. Kovin on outoa tuollainen hauskanpito näin suomalaisesta näkövinkkelistä katsottuna. Pönöttää kai sitä tuollaisissa tilaisuuksissa pitäisi, eikä tuolla tavalla yleisellä paikalla meluta.

Kämpille palatessamme poikkesimme vielä metelin ja laulun houkuttelemina erääseen matkan varrelle osuneeseen pieneen pubiin. Pian huomasimme käynnissä olevan jonkinlaiset voitonjuhlat. Juteltuamme muutaman asiakkaan kanssa meille selvisi, että paikalla ollut porukka oli voittanut jonkin jalkapallon puulaakisarjan Dubrovnikin mestaruuden. Meno tuntui olevan sen verran kovaa, että päätimme liittyä seuraan hieman pidemmäksikin aikaa. Emme antaneet itseämme yhtään häiritä sen tosiasian, että olimme ainoat jalkapallojoukkueeseen (tai pelaajien tyttöystäviin) kuulumattomat henkilöt paikalla. Päinvastoin - tätä parempaahan ei voi reissussa tapahtuakaan!

Kroatialaiset voitonlaulut raikasivat läpi yön