Päivä 3: Väärissä ravintoloissa

Yö oli edellistä hiljaisempi. Vääräuskoisina saimme jättää auringonnousun aikaan kaikuvan rukouskutsun huomiotta ja jatkaa uniamme aamupäivän puolelle. Nautimme vaatimattoman aamiaisemme ja valmistauduimme päivän koitoksiin pakkaamalla mukaamme mielestämme hyödyllisiä esineitä.

Kävelimme kaupungin valtaväylää pitkin linja-autoasemalle, jossa selvitimme parin päivän päästä lähtevän bussin aikataulun. Linja-autoaseman kohdalta ylitimme joen ja palailimme kohti tuttuja seutuja ja vanhaakaupunkia joen eteläpuolella. Hörppäsimme kahvit pienessä puron varren kahvilassa, jonka olimme jo edellispäivänä bonganneet. Ajatuksenamme oli samalla myös syödä lounaaksi jotain pientä, mutta paikka ei joko tarjonnut mitään syötävää tai sitten emme edes osanneet pyytää sopivaa ruokalistaa luettavaksemme.

Mostarin linja-autoasema

Sodan aikana tuhottuja taloja riitti katukuvassa uusien ja kunnostettujen välissä

Tässä talossa asuttiin karusta ulkonäöstä huolimatta

Turkoosi Neretva

Kaupungin reunamilta alkaa vuoret

Katukuvaa uuden kaupungin alueella

Kerrostalolähiö ja rakennustyömaita

Kuinkahan kauan menee, että nämä keskeisillä paikoilla olevat rauniot saavat väistyä uudisrakennusten tieltä?

Sodan alkaessa rakenteilla ollut n. 10-kerroksinen "parkkihalli" tmv. Muutama tyyppi tuolla näkyikin heiluvan katolla asti.

Hieno graffiti

Karun näköinen rakennus... tuonne ei ehkä kannattaisi lähteä pimeän tullen heilumaan. Tai no edes valoisan aikaan.

Tässä rakennus kokonaisuudessaan viereisestä puistosta kuvattuna.

Mukava puisto kaupungin keskellä

Nikole Subica Zrinjskog oli hieno puistokatu, jonka reunamilla oli upeita palatseja

Tässä yksi kunnostettu rakennus

...ja toinen, joka vielä odotti kunnostajaansa.

Luonnon valtaama palatsi

Matka jatkui kohti vanhaa kaupunkia

Kahvin jälkeen jatkoimme kierrostamme kohti vanhaa siltaa ja muutaman korttelin edettyämme huomasimme kadun varressa ständin, jossa mainostettiin muutaman euron hintaisia hampurilaisia, pizzoja ja burritoja. Juuri tuollainen pieni purtava olisi sopivaa syötävää lounaaksemme. Laskeuduimme pienet portaat alas nuolen osoittamaan suuntaan ja ylitimme samaisen puron, jonka varrella olimme kahvimmekin nauttineet. Puron takana meitä odotti siisti sisäpihan terassi valkoisine pöytäliinoineen. Pöytiin oli katettu valmiiksi viinilaseja ja baaritiskin takan pyöri valkokauluksisia tarjoilijoita. Yksi tarjoilijoista riensi meitä heti vastaan esitellen meille seikkaperäisesti kaikki mahdolliset istumapaikat tyhjässä ravintolassa. Valitsimme istumapaikkamme ravintolarakennuksen takapuolella olevalta terassilta ja pyysimme tarjoilijalta ruokalistat. Saatuamme ruokalistat nenän eteen huomasimme samantien, että olimme onnistuneet tulemaan sisään väärään paikkaan. Ruokalistalla ei ollut burritoja eikä hampurilaisia ja hintatasokin näytti olevan moninkertainen ständin tarjoushintoihin verrattuna. Pienen etsinnän jälkeen kuitenkin löysimme listalta sekä nälkätasoomme että budjettiimme sopivat kala- ja kanakeitot, jotka pistimme tilaukseen.Huolimatta siitä, että tarjoilija olisi selvästi halunnut myydä meille kolmen ruokalajin päivällisen, kiikutti hän jonkin ajan kuluttua meille tilamamme keitot ja leivät. Söimme makoisat keittomme suurella ruokahalulla ja maksoimme lopujen lopuksi kohtuullisen hintaisen (ts. puolet suomalaisesta hintatasosta) laskumme. Ruokailun jälkeen istahdimme hetkeksi jokirannan penkalle valokuvaamaan, maalailemaan (Pia) ja seurailemaan kanssaturistien edesottamuksia vanhalla sillalla. Aikamme paikalla maleksittuamme palailimme kotiosoitteeseemme hengähtämään iltaretkeä varten.

Taistelevat liskot

Komea otus

Vanhaa kaupunkia

Katukatti

Mala Cuprija -silta, joka joidenkin dokumenttien mukaan olisi vielä vanhempi kuin suurempi Stari Most. Sillan takana sijaitsi lounasravintolamme.

Joen varressa vietettiin tovi ja toinenkin nauttien lempästä lämmöstä ja maisemista.

Auringonlaskun lähestyessä aktivoiduimme, puimme päällemme hieman lämpimämpää vaatetta ja astelimme  ulos kadulle viilenneeseen iltaan. Kävimme parilla turistikartan mukaisella "nähtävyydellä" toteamassa, että ne eivät olleet enää auki siihen aikaan iltaa. Otimme muutaman valokuvan hämärtyvän illan valossa ja aloimme katselemaan itsellemme sopivaa päivällispaikkaa.

Ilta-aurinkoinen Mostar

Biscevica Kuca, johon kai päiväaikaan pääsisi tutustumaan sisällekin. Ehkä joku toinen kerta sitten.

 Melko pian löysimme sopivan näköisen ruokapaikan vanhan sillan kupeesta. Menimme terassille istumaan ja tilasimme ruokamme. Myös tässä ravintolassa asiakkaille tarkoitetusta ohjelmasta vastasivat kissat, joita makoili, juoksi ja tappeli joka puolella pöytien alla ja viereisellä kadulla. Muutaman tovin odottelun jälkeen saimme annoksemme eteemme. Söimme hyvillä mielin perunoita, suolalihapaloja, kanaa, possua ja naudanfilettä ...kunnes loppupuolella ateriaa suuhun osui eräs mehukkaan näköinen filepala. Koska ruoka oli ollut siihen asti erinomaista, kesti hetken tajuta, että suussa olikin yht'äkkiä puolimätä pala lihaa. Kaiken lisäksi olimme vielä solidaarisesti jakaneet kyseisen palan kahtia ja huomasimme asian samaan aikaan. Syljimme puoliksi pureskellut palat lautaselle lopetimme syömisen siihen paikkaan. Istuimme hetken niitä näitä jutelle, kunnes tarjoilija tuli kyselemään vointiamme. Kerroimme olevamme valmiita ja että yksi tarjottimen reunalla oleva pala on syömäkelvoton. Varmuudeksi pyysimme tyyppiä vielä maistamaan itse palaa. Tarjoilija mykistyi, kalpeni ja siivosi nopeasti pöydän, minkä jälkeen hän poistui pikavauhtia keittiön luukulle annoksemme kanssa. Luukulla käytiin selvästi jonkinlaista neuvottelua asiasta. Kukaan ei kuitenkaan maistanut mitään tarjottimeltamme. Ehkäpä kokki tiesi asian tilan maistamattakin. Odottelimme ja odottelimme. Kukaan ei tuntunut kiinnittävän meihin mitään huomiota, joten päätimme tilata laskumme, jonka vaitonainen tarjoilija toi meille nopeasti. Maksoimme pennilleen sopivan summan, jonka sujautimme laskukansien väliin ja poistuimme paikalta. Tuskinpa siinä paikassa kukaan olisi meidän kanssa halunnut enää kommunikoida. Eikä meilläkään ollut varsinaista intoa alkaa tarjoilijoiden kanssa mistään vääntämään. Paremmalla onnella sitten seuraavalla kerralla ja seuraavassa paikassa. ...ai niin, paikan nimi on Sadrvan. Olkoon tämä kirjoitus virallinen reklamaatiomme. [ Beware of rotten meat in Restaurant Sadrvan, Mostar ]

Tuimailmeinen päivällisseuramme

Mostarin öinen kuja