Päivä 2: Retkeilyä ja kätköilyä

Nouseva aurinko ja ovia käytävässä paiskovat saksalaismummot herättivät meidät uuteen aamuun. Kymmenen tunnin yöunien jälkeen edellisen päivän rasitukset olivat enää pelkkä etäinen muisto takaraivossa. Hitaan heräämisen, kylvyn ja yleisen ihmettelyn jälkeen käväisimme testaamassa hotellin aamiaispöydän tason. Kaikki perusmurkinat, munat ja pekonit olivat paikallaan, ja mekin pian valmiina päivän haasteisiin.

Päivän teemaksi olimme valinneet Puerto de la Cruzin länsipuolella olevat geokätköt. Ensimmäinen pysähdys oli kätkö nimeltä Cliff View, joka sijaitsi noin kolmen kilometin päässä hotellilta kaupungin laidalla. Tiesimme hakemamme paikan olevan jossain meren rannalla, jonkinasteisen polun varrella. Paikallisiin maaston muotoihin tottumaton silmä ei tahtonut löytää mitään polkuun viittaavaa, vaan päädyimme ajamaan kapeita asutuksen reunustamia kujia. Juuri, kun olimme jo luovuttamassa ja lähtemässä toiseen paikkaan, bongasimme kävelysauvoin ja pikkurepuin varustetun pariskunnan. Kaksikko hyppäsi kadulta ojan yli ja lähti päättäväisesti patikoimaan joutomaan halki meren rantaa kohti. Siellä oli siis jotain patikoinnin arvoista..? Pistimme auton nopeasti parkkiin ja suuntasimme kulkumme samaan suuntaan.

 

Heti kadulta poistuttuamme meille kävi selväksi, että olimme tehneet oikean valinnan. Muutaman kymmenen metrin päästä alkoi avautua mahtava rantamaisema. Rantakallioita halkomaan oli louhittu ja pengerretty muutaman metrin levyinen polku, josta avautui mieletön näköala alas rannalle ja pitkin rannikkoa oleviin kyliin ja kaupunkeihin. Päivän kuvatuin kohde taisi olla polulta näkynyt vanha raunioitunut rakennus kaukana alhaalla. Sinne olisi toki päässyt laskeutumaan rappusia pitkin, mutta päätimme olla rikkomatta polviamme sen enempää heti toisena lomapäivänämme...

Noin tunnin retken jälkeen palasimme autolle ja jatkoimme matkaa seuraavalle geokätkölle (Vistas a Castro). Muutaman kilometrin päästä edellisestä pysähdyksestä ja parin lähestymisyrityksen jälkeen saimme pysäköityä automme turistien kansoittamalle näköalapaikalle. Siitä lähti polkuja eri suuntiin (yksi niistä jopa edelliselle kätköpaikalle). Me jatkoimme kuitenkin patikointia alas meren rantaa kohti (navigaattorimmehan olisi jopa opastanut meidät autoillen kätkölle asti, mutta näin jälkeenpäin olemme hyvin, hyvin tyytyväisiä valintaamme kävellä perille :D).

Polku kulki banaaniplantaasien reunaa meren siintäessä toisella puolella. Kätkö löytyi taas helposti hienosta paikasta. Tsekkasimme vielä maisemia ja palailimme takaisin autolle ylämäessä puuskuttaen. Mäen päältä löytyi onneksi viihtyisä autotalli-bunkkeri-kahvila, jossa nautimme ansaitut jääkylmät cokis lightit.

Seuraavaksi jatkoimme matkaamme päivän kolmannelle kätkölle (Las Aguas to Barranco Ruiz), joka olikin pari kilometriä länteen edellisestä. Saimme auton parkkiin Las Aquasiin ja lähdimme patikoimaan parin kilometrin päässä sijaitsevalle kätkölle. Polku oli taas kerran mitä mainiointa patikointimaastoa, meri koko ajan vieressä ja ihania taloja matkan varrella. Valokuvailimme maisemia, taloja, kasveja, koiria ja kissoja ja lopulta saavuille kätkölle, joka löytyi taas helposti keskeltä aivan ihastuttavaa pientä kylää. Loggasimme puumerkkimme lokikirjaan ja lähdimme paluumatkalle.

Autolle saavuttuamme kello olikin jo kuusi (olimme viettäneet kätköillen 6 tuntia!) ja lähdimme palailemaan hotellillemme, jonka navigaattori kertoi olevan 13 kilometrin päässä. Matkalla suunnittelimme ravitsemusstrategiaamme ja päätimme, että mikäli löytäisimme kaupan, kävisimme hakemassa sieltä ruokaa hotellissa nautittavaksi ja mikäli emme kauppaa löytäisi niin menisimme Puertossa ravintolaan syömään. Kuinka ollakaan eteemme tupsahti Lidl, tuo tuttu ja turvallinen valinta. Sieltä löysimme paikallisen viinin kaveriksi juustoa, chorizoa, patonkia ym, joten illan ruoka nautittaisiin hotellilla blogia päivitellen.

Katoimme iltapalan mukavalle parvekkeellemme ja ihailimme pilvien seassa laskevaa aurinkoa. Syötyämme kipaisimme vielä viereisessä puistossa lymyilleelle kätkölle (Parque Taoro) ja läheisille näköalapaikoille valokuvailemaan. Yhtäkkiä allamme levittäytyvästä kaupungista alkoi kuulua kovaa rummutusta, jota ympäröi kameroiden salamien räiske. Tulkitsimme sen olleen karnevaaliviikkoon liittyvä kulkue (tänäänhän on paastoon laskeutumisen aattoilta). Olisi varmasti ollut hienoa olla seuraamassa kulkuetta muun juhlakansan kanssa, mutta "muutama tuhat rappusta" kuuden tunnin patikoinnista uupuneille jaloillemme olisi ollut liikaa, joten suuntasimme takaisin hotellille lillumaan vaahtokylvyssä ja kirjoittelemaan blogia.

Tämä päivä oli hyvä päivä :)