Päivä 15, Gardajärven ympäriajo

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen heräilimme hitaasti PokerItalia24-kanavaa katsellen. Nautittuamme myöhäisen hotelliaamiaisen, olimmekin sitten täydessä iskussa Gardajärven kierrokselle.Ensimmäinen pysähdys oli heti muutaman kilometrin ajon jälkeen Torbolessa. Ihmettelimme hetken sorsia, nokikanoja ja muita paikallisia otuksia, otimme muutaman valokuvan ja jatkoimme matkaamme utuisessa lauantaipäivän kajossa.Seuraavan kerran auto pantiin parkkiin Malcesinessa, jossa kävimme tutustumassa paikalliseen linnaan. Linnassa kiipesimme tottakai korkeimpaan torniin ja nautimme yli kirjavien tiilikattojen aukenevista gardalaisista maisemista. Lisäksi naureskelimme naivistiselle taidenäyttelylle ja ihastelimme luonnonhistoriallista museota, joka oli pieni mutta sitäkin hienommin toteutettu. Siellä oli jopa täytetty riekko (tai varmaankin joku riekon gardalainen pikkuserkku).

Matkalla muistimme jopa kuunnella italian kielikurssin ensimmäisen luvun cd:ltä, mistä saimmekin hurjasti itseluottamusta kommunikointiin. Lounasaikaan (eli paikallisten siesta-aikaan) ajattelimme tehdä bruchettan mittaisen pysäyksen Gardan kaupungissa. Kielellisten haasteiden takia pysähdys venähti kuitenkin pizzan mittaiseksi... No, lähtipähän ainakin nälkä kunnolla.Täysien mahojemme kanssa jaksoimme jatkaa matkaamme aivan järven eteläpäässä, pitkällä niemellä sijaitsevaan Sirmioneen asti. Laitoimme automme parkkiin kunnaliselle pysäköintialueelle, jossa palloili sadottain saksalaisia turisteja busseineen. Kävimme pikaisesti tutustumassa maksulliseen, turisteille suunnattuun reikä-lattiassa-vessaan ja suuntasimme kulkumme kohti turisteja kuhisevaa linnoituskaupunkia.
Kaupungin kapeat kujat ja kanavien vieret olivat täynnä matkailijoille suunnattuja houkutuksia; jäätelömyymälöitä, koru-, huivi- ja laukkukauppoja, turistikrääsämyymälöitä ja oikeastaan kaikkea mitä tälläisesta paikasta olettakin löytävänsä. Kiersimme kaupungin reipasta tahtia, teimme pieniä ruoka- ja juomaostoksia (kaupassa jossa lähes kaikki oli "made by my family" ja "traditionally hand made") ja suuntasimme takaisin kunnallisesti pysäköidylle autollemme.

Olimme ajaneet järven eteläpäähän itärantaa pitkin. Takaisin Rivaan lähdimme siis länsirantaa myöten. Itärannalle tyypillisiä olivat pienet ja idylliset kaupugit ja itsemurhaviettisten polkupyöräilijöiden kansoittamat tiet. Läntinen puoli järveä näytti olevan enemmänkin yhtä suurta automarket-aluetta täynnä rautakauppoja, mitä ihmeellisimpiä puutarhamyymälöitä, autokauppoja, ruokamarketteja ja kaikkea muuta lähinnä paikallisille suunnattua myyntiä. Eli ei juuri mitään mielenkiintoista tavalliselle automatkaajalle. Siksipä ajelimmekin pysähtymättä, alkumatkasta kymmenien liikenneympyröiden läpi.

Salon jälkeen alkoi olla hienommat maisemat, kartanotyyppisiä loistohotelleja ja keskiaikaisia pikkukyliä lähes pystysuorissa rinteissä. Loppumatkan ajoimme jo lähes pimeässä kymmenien, toinen toistaan kapeimpien, pelottavampien ja mutkaisempien tunnelien läpi. Tie oli 70 km/h, mutta paikoin niin kapea ja sykkyräinen, ettei olisi tullut mieleenkään ajaa kuin maksimissaan 50-60 km/h, mikä tietenkin ärsytti paikallisia ja kirvoitti jos jonkinlaisiin "hermot meni"-ohituksiin reilua ylinopeutta. Lauantai-ilta oli ehkä saanut liikkeelle nuoria herrasmiehiä, jotka halusivat näyttää tyttöystävilleen, miten bemarilla ajetaan? Ei ihme, että tänäänkin matkamme varrella oli ainakin kaksi tuoretta liikenneonnettomuuspaikkaa kukkineen ja kynttilöineen! Onneksi me löysimme ehjänä takaisin hotelliimme.

Suunniteltua suuremman lounaan jäljiltä ei kumpaisellakaan ollut suurta mielenkiintoa neljän ruokalajin italialaista päivällistä kohtaan. Hyvä vasikka elää (traditionally-hand-made-by-my-family-just-for-you-viiniä) juomallakin. Televisiostakin tuli sopivasti hillittömän hauska "I survived a Japanese game show" -realitysarja, italiaksi dupattuna tietenkin!