Boulognesta lähdimme sateisessa säässä pohjoista kohti. Taas kerran harhailimme tietöiden takia jossakin missä lie, koska emme osanneet tulkita liikennemerekkejä oikein. "Déviation" kun voi näillä main tarkoittaa kaikkea pois räjäytetyn tien tai tienpenkalla yksinään lapionvarteen nojailevan väsyneen duunarin välillä. Tällä kertaa tie moottoritielle oli kokonaan suljettu. Katselimme siis rannan pikkukyliä ja sodanaikaisia bunkkereita tylsän moottoritien sijaan.
Sään jatkuessa sateisena jatkoimme pysähtelemättä Belgiaan asti, missä pidimme kahvitauon huoltoasemalla. Välittömästi muistimme mitä emme Belgiasta olleet kaivanneet - kahvi oli nimittäin aivan yhtä pahaa kuin ennenkin! Kahvista eroon hankkiutuessa oli aikaa miettiä päivän suunnitelmaa. Matkamme varrelle sattui sopivasti Brugge, jossa sijaitsi mukava pikku panimo, jonka olueen ihastuimme pari vuotta sitten kaupungissa vieraillessamme. Kun emme muutakaan keksineet, pyysimme rouva Mioa opastamaan meidät kaupungin laidalla olevalle parkkipaikalle. Brugge on siinä mielessä autoilijan unelma, että parkkipaikkoja löytyy rautatieasemalta yllin kyllin halpaan hintaan ja siitä vanhankaupungin keskustaan onkin vain kivenheitto.
Vanhasta muistista kiertelimme hetken kaupungilla ja totesimme paikan ihan yhtä mukavaksi kuin muistimmekin. Lopuksi ennen paluuta autollemme etsimme De Halve Maan -panimon. Tilasimme yhdet Brugse Zotit, joista Kari kumosi suurimman osan, koska jonkun täytyi autoilemaankin kyetä. Ostimme vielä kassillisen kotiinviemisiä ja lähdimme iloisina jatkamaan matkaamme.
Pienempää, tsekkiläistä moottoritietä muistuttavaa kuoppaista valtatietä pitkin hakeuduimme Hollantiin vievälle moottoritielle. Tarkoitus oli pysähdellä vielä Belgian puolella, mutta koska maisema oli masentavaa Pohjanmaan tapaista lättänää ilman mitään mielenkiintoa herättävää, huomasimmekin pian päätyneemme Antwerpenin ohitustielle. No, jospa sitten pysähtyisimme shoppailemaan jonnekin automarkettiin, ajattelimme. Mutta tämä ohitustie ei ollutkaan mikään kehä kolmonen, vaan todella ankean masentava, liimanhajuinen kemianteollisuuden, telakoiden, rahtisatamoiden ja ydinvoimaloiden varjostama moottoritie, jolle ainoan vaihtelun soi kanavia alittavat tunnelit, joiden käytöstä pulitimme 5 ja puoli euroa. Mottoritiemaksuja emme Ranskan jälkeen enää olleet joutuneet maksamaan.
Antwerpenin jälkeen ylitimmekin rajan ja tupsahdimme Hollantiin. Moottoritien jatkuessa tylsänä kaipasimme jo vaihtelua ja päätimme poiketa tieltä jossakin olutmerkiltä kuulostavassa tuppukylässä. Onnistuimme taas kerran valitsemaan juuri sen kylän, jonka koko keskusta oli suljettu tietöiden takia, ja jossa saimme ajella loppujen lopuksi useita kertoja harhaan ennen kuin pääsimme takaisin moottoritielle, joka tämän seikkailun jälkeen vaikuttikin jo ihan mukavalta paikalta.
Matkamme Delftiin jatkui ohi Rotterdamin, jonka liikennemäärä oli jotain ihan muuta kuin mihin olimme tähän mennessä matkallamme törmänneet. Moottoritie muuttui leveämmäksi ja leveämmäksi, kunnes lopulta laskimme kaistoja kahdella vierekkäisellä motarilla olevan ainakin seitsemän per suunta. Ja autoja riitti niin paljon, että lopulta ne vain vilisivät silmissä, välillä monella rampilla ja sillalla tien vieressä ja päälläkin. Onnistuimme osumaan sopivasti iltapäivän ruuhkaankin ja matelimme jonossa paikoin kävelyvauhtia.
Hotellimme löytyi heti moottoritien lähistöltä. Nimi China Hotel oli kyllä vähintäänkin kuvaava, sillä tupsahdimme paikkaan, missä kaikki sisustus, henkilökunta ja jopa asiakkaat oli tuotu Kiinasta. Huoneemme oli tilava ja ihan tyylikäskin, mutta muutama seikka kiinnitti heti huomiomme. Ensinnäkin kaikki ohjeet oli myös kiinaksi. Ensimmäisen huomaamamme lapun sisältö oli, että mikäli henkilökunta havaitsee pienimmänkin yrityksen siirtää sänkyjä, joutuisimme maksamaan kyseisestä huvista 25 euroa. Etsiessämme tietoa nettiyhteydestä löysimme myös hinnaston hotellin irtaimistolle. Onhan se hyvä tietää, että jos hukkaa kahvilusikan, siitä joutuu maksamaan 50 senttiä. Ja jos alkaa tehdä mieli riehua enemmän, television paiskaaminen ikkunan läpi maksaa 1850 € (televisio 950 € ja ikkunalasit 450 €/kpl). Jos verhot tuhoutuisivat siinä sivussa, niistä rapsahtaisi 450 € päälle. Saisikohan tänne jonkun pakettitarjouksen rokkibändeille? Netistä maksoimme 5 € per vuorokausi, ja jännityksellä odotamme, saammeko blogin päivitettyä vai törmäämmekö Kiinan Suureen Palomuuriin..
Hotellilla hetken levättyämme lähdimme kohti Delftin keskustaa. Matkalla saimme tuntumaa hollantilaisiin kanaviin, sillä kävelytiemme vasemmalla puolella oli vedenpinta metrin alapuolella ja oikealla puolella metrin yläpuolella tiemme pinnasta. Täällä kanavillakin on varmaan eritasoliittymiä. Hämmästelimme myös kesyjä nokikanoja ja rakennustyömaata kanavan laidalla.
Delftin keskusta vaikutti pikaisesti silmäiltynä viihtyisältä paikalta. Hollantilaiseen tapaan kaikki tuntuivat olevan liikkeellä kaksipyöräisillä välineillä ja joka rakennuksen ja kanavan reuna oli täynnä polkupyöriä. Hetken paikkaan tutustuttuamme löysimme jo itsemme mukavasta pizzeriasta. Ja ruokajuomaksi valitsimme paikallista olutta, tietenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti