Pensionaattimmehan sijaitsee ihan kaupungin laidalla ja vaikka vanha keskusta on vain lyhyen kävelymatkan päässä, on miljöö melko maaseutumaista, sillä ihan vierestä alkavat jo Egerinlaajat viinitarhat. Ja kun maaseudulla ollaan, saa yölläkin nukkua hiljaisessa rauhassa... kunnes aamu alkaa sarastaa ja naapurin kukko kiekua. Se siitä pitkään nukkumisesta siis tällä kertaa... Aamu näytti jotenkin oudolta, kunnes keksimme, että sehän johtuu siitä, ettei yöllä ollut satanut lunta! Kahdeksan aikaan sitä sitten alkoikin taas tulla, mutta onneksi vain vähän.
Aamupalan jälkeen köpöttelimme keskustaa kohti ja pysähdyimme matkalla kuvaamaan hautausmaata, jossa oli pieniä erikoisennäköisiä uurnakerrostaloja. Keskustassa kiertelimme tunnin verran odotellessamme pääsyä opasretkelle vanhaan viinikellariluolastoon. Kaupungilla oli paljon porukkaa liikkeellä ja nyt jopa selkeästi turistejakin. Eksyimme mm. pienelle torille/kauppahalliin, jossa olisi voinut ostoksiakin tehdä, ellei olisikin ollut jo kiire viinikellariin.
Város a váras alatt eli "kaupunki kaupungin alla" on suuri luolasto, jossa on kauan, kauan sitten säilytetty pappismiesten ja muiden munkkien viinejä poissa syntisten silmistä. Kellarikaupunkiin ei ilman opasta pääse, joten olimme etuoikeutetut pieneen unkarinkielen näytteeseen. Oppaamme oli hauska heppu, joka pälätti pitkät pätkät historiaa unkariksi, jonka jälkeen seurasi lyhyt referaatti englanniksi. Selkoreferaatista meni kuitenkin suurin osa ohi korvien, koska englanninkielisen selityksen alkaessa alkoi myös hillitön hälinä ja häröily lähes sadan unkarilaisen toimesta. Sen verran selvisi, että luolasto on rakennettu niin väljäksi, että siellä pystyi roudaamaan rypäleitä ja viinitynnyreitä hevosvankkureilla. Joskus parikymmentä vuotta sitten luolat olivat vaarassa sortua, ja sen vuoksi ne on nyt restauroitu pinnoittamalla katto sementillä. Jossain kohtaa oli vanhaakin luolaa säilytetty ja siellä kasvoi puunjuuret luolaan asti!
Luolastoon oli viihdykkeeksi laitettu kaikenlaista rekvisiittaa kangaspuista ja saviastioista lähtien, mutta selkeä yleisön vetonaula oli paikka, jossa sai yrittää heittämällä puupallolla tiputtaa tennispalloa puupölkyn päältä. Jostain kumman syystä tämä ei kiinnostanut lapsia lainkaan, vaan paikan valtasivat kilpailuvietin riivaamat aikuiset (Kari muiden mukana).
Matkalla linnalle nautimme keittolounaan viihtyisässä ravintolassa linnan kupeessa. Siitä olikin hyvä jatkaa kipuamista linnalle, missä taas kerran sai todistaa, että huipulla tuulee. Linnalta olikin hyvät näkymät kaupungina kattojen yli ja myös Minareetille (joka on Euroopan pohjoisin laatuaan ja korkein Unkarin kolmesta minareetista, ei tehnyt mieli kivuta sen näköalatasanteelle). Keskellä linnanpihaa oli hassu Golgata-nyppylä (Jesseä ei ristillä näkynyt). Myös Wikipedian faktat tuli todistettua oikeaksi, koska paikalla oli lähinnä venäläisiä ja italialaisia turisteja.
Kiersimme pitkin linnanmuuria tuulta uhmaten, kunnes tupsahdimme vahakabinetin sisäänkäynnille, ja eikun sisään. Kabinetissa oli pari huoneellista vahanukkeja jotka kuvasivat eri aikakausien egeriläisiä kyläsepästä ottomaanisulttaaniin.
Linnalta päätimme lähteä kohti hotellia. Matkalla piipahdimme keskustan aukiota koristavassa fransiskaanikirkossa, jossa näimme ihka elävän fransiskaanimunkin harmaassa kaavussaan. Kirkko oli todella hieno sisältä kattomaalauksineen.Hotellilla otimme aikalisän ja kävimme kylvyssä poreettomassa ammeessa, koska taitomme eivät riittäneet poreiden käynnistämiseen. Illalla suuntaamme ehkä vielä Szépasszonyvölgyyn eli Kauniin rouvan laaksoon, joka on viinilaakso hotellimme vieressä. Jospa sieltä löytyisi lasillinen-pari häränverta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti